Tiistaina 10.9.2024 aamulla oman some-kuplani sisällä jaettu kommentti herätti Liigan avauspäivään. Vapaasti lainaten: “Pelicansin liigapelit alkavat, missä ovat ennakkojutut? Ei omilla sivuilla, ei Youtube-kanavalla, ei Etlarissa, ei Radio Voimassa, ei missään. Kaksi peräkkäistä finaalipaikkaa, eikä riitä”.
Jokseenkin todelta näkemys kieltämättä tuntuu, vaikka on Pelicansin digialustoilla yritetty. On jossain jotain julkaistu. Viime viikkoina on lämmitelty CHL-otteluilla, mutta Liigan avausottelu Jyväskylässä tuli kuin varkain, ja tuntuu muuttuneen sellaiseksi viime vuosina.
Ihan ensimmäisenä voisi takertua siihen, oliko tiistai ihan oikea päivä avata kausi. Ei yleisöä silti saapunut viikkoa myöhemmin Ässät-kotiotteluun Isku Areenalle kuin 2200 katsojaa, vaikka kotiavauksen ajankohta varmasti olisi pitänyt olla jo tiedossa. Kenties osa valitsi Lukko-ottelun, joka on ohjelmassa jo 45 tuntia myöhemmin. Mutta ajatellaanpa yksityiskohtia pidemmälle.
Ei siis voida enää luottaa siihen, että tietyt itsestäänselvyydet markkinoivat edes Liigan avausta.
Ollaanko tultu urheilun mediamaisemassa sellaiseen tilanteeseen, että edes jääkiekon SM-liigan alku ei takaa varmaa näkyvyyttä? Onhan aiemmin totuttu siihen, että kun Liiga alkaa, niin kyllä sitten muut lajit väistävät, tulee kiekkoliitettä ja radioiltaa.
Ajat muuttuvat. Mediakenttä muuttuu. Lahdessakin on kahdeksan vuotta eletty aikaa, jossa se paikallinen mediatalo ei enää ole paikallisessa omistuksessa. Sen omistaa jyväskyläläinen Keskisuomalainen, joka monilla paikkakunnilla nykyään omistaa maakuntalehden, kaupunkilehden ja paikallisradion.
Omistuksen keskittyminen itsessään ei välttämättä tarkoita alasajoa, mutta on urheilutoimitustenkin resursseja pienennetty siinä missä muiden osioiden. Toimittajilla on vähemmän aikaa kirjoittaa juttuja, harvemmin mahdollisuuksia irrota juttukeikoille. Otteluraportit eivät enää painoaikataulujen takia ehdi aamun lehteen. Ja jos aiemmin paikallismediat saivat itse painottaa joitakin tärkeitä osa-alueita, kuten vaikkapa Lahdessa jääkiekkoa, niin nyt linjaukset tulevat kauempaa ja pyrkivät yhdenmukaistamaan tuotteita samanlaisiksi kuin muualla konsernissa.
Paikallinen omaleimaisuus siinä voi kärsiä. Tämä perustuu omaan käsitykseeni ja kokemukseeni.
Laita siihen vaikka labyrintti ja nettiosoite, lienee kiireessä todettu kesällä julkaistua Turkoosiliitettä tehtäessä.
Media-ala kipuilee kannattavuutensa kanssa. Etelä-Suomen Sanomien Kiekkosyksy on ollut perinteinen kauden alun nostattaja, mutta tällainenkin liite pitää saada kannattavaksi, jotta sellainen tehdään. Jonkinlaisena nyrkkisääntönä voi pitää, että 12-sivuisessa liitteessä pitää olla puolet mainoksia, tai sitten jonkun on rahoitettava julkaisua muuten. Nyt Kiekkosyksy jäi postilaatikkoon saapumatta kymmenille tuhansille päijäthämäläisille.
Ei siis voida enää luottaa siihen, että tietyt itsestäänselvyydet markkinoivat edes Liigan avausta.
Liigan ja seurojen kannalta tämä tarkoittaa ainakin sitä, että on nähtävä jääkiekon somekuplan ulkopuolelle. Lahdessa hallille saapuvat aina ne tietyt 1 000-2 000 katsojaa. Meitä kiekkokuplassa eläviä saattaa hämätä se, että kyllähän lätkästä kirjoitetaan. On Jatkoaika.comia, erikoislehtiä ja erilaisia sivustoja. Mutta tavoittaako laji-intoilijoille tuutattu materiaali ne tuhannet muut paikalliset ihmiset, jotka eivät ole ihan niin sisällä jääkiekon piirissä?
Nykyään markkinoinnissa somepöhinä nähdään ratkaisuna kaikkeen. Kiekkokauden alun havainnot haastavat tätä luuloa. Ei se välttämättä riitä, että kiekkoseuran markkinointiin palkataan parikymppisiä näpyttelemään hashtageja viraaleiksi.
Tavallaan saatetaan vähän veikeällä tavalla olla palaamassa sinne 10-15 vuoden taakse. Ehkä Pelicansilta ja muilta seuroilta tarvitaankin taas levittäytymistä kaduille, turuille ja toreille. Kun somet ja ruudut ovat jo täynnä, on näkyvyyttä ehkä haettava jostain muualta ja perinteisemmistä menetelmistä. Paperijakelua postiluukkuihin, kojuja ja tempauksia, jotta tavoitetaan löyhemmin lajiin sitoutuneita massoja täyttämään loput 2 000 paikkaa hallista. Että seuran värit ja ihmiset näkyisivät taas katukuvassa. In real life.
No, onhan Pelicans julkaissut sitä Turkoosiliitettä. Yksi niistä ilmestyi viime kauden päätyttyä, yksi keskellä kesää. Miksi ihmeessä tällaista seuran omaa liitettä ei sitten julkaistu nyt kauden alkaessa herättelemään lipunmyyntiä ja ihmisiä hallille?
Mitä tulee Etelä-Suomen Sanomiin, niin kulissien takaa tiedän Pelicansin aiemmissa yhteistyöneuvotteluissa mediatalon kanssa teutaroineen siihen malliin, etten yllättyisi, jos yhteistyö joiltakin osin kapenee. Raha on tietenkin ollut yksi kiistan aihe, se nyt on tiukassa kaikkialla. Ehkä Pelicans on tehnyt johtopäätöksen itse julkaista näitä sisällöltään luokattomia Turkoosiliitteitä sen sijaan, että median ammattilaiset hoitaisivat sivuille laatua kalliimmalla hinnalla. Tämä on vain omaa pohdintaa, ja eihän mihinkään ole poistunut kiekkoseuran ja mediatalon välinen suhde, jossa ne tarvitsevat toisiaan.
Seuroissa ainakin Ruotsissa ja Pohjois-Amerikasta puhumattakaan on toimistoilla ihmisiä töissä ihan raa’asti myymässä lippuja peleihin. Asiakkaisiin otetaan yhteyttä ja lippuja myydään niin pitkään, että halli on täynnä. Tarvittaisiinko Suomeenkin enemmän tällaista kulttuuria, mene ja tiedä.
Joka tapauksessa nyt ympäriltä kuulee, kuinka kauden avaus menee ohi, Pelicansin toimistoon ei saa yhteyttä eikä kausikorttia lukuisista yhteydenotoista huolimatta ostettua. Pelicans saattaa olla kolmen miljoonan joukkue, mutta epäilykset kohdistuvat yhä vahvemmin siihen mitä jään tasoa ylempänä tehdään – tai jätetään tekemättä.
Lukija, lämää palautetta!
Olitko jostain eri mieltä, tai tykkäätkö Kiekkoaktivistin kynäilyistä? Mitä aihetta blogissa pitäisi käsitellä? Kommentoi jutun perään tai lähetä sähköpostia osoitteeseen kiekkoaktivisti@gmail.com