Risto Dufva – hauskoja letkautuksia ja sen seitsemän vuotta keskinkertaista valmentamista

Viime keväänä kukkapuskia liigahalleissa ympäri Suomen keräillyt Risto Dufva ei sittenkään jättänyt jääyväisiä valmentajana, vaan julkistettiin Helsingin Jokereiden päävalmentajaksi Mestiksen ensimmäisen runkosarjaottelun jälkeen. Onhan Jokereissa nähty kaikenlaista, mutta että tämäkin vielä.

Oloni oli hieman ristiriitainen jo keväällä, kun Dufvaa suitsutettiin ja hauskojen letkautusten koosteita syötettiin someen. Onhan hänen yli 30 vuotta Suomen huipputasoilla jatkunut valmentajauransa kerrassaan upea, sitä ei voi kiistää. Ilmeisesti Dufvan humoristinen henkilöbrändi on samalla peittänyt alleen sen, että hänen joukkueensa pelaavat huonosti. Siinä on se ristiriita.

Onnistuisiko tällainen sumutus keneltäkään muulta kuin Risto Dufvalta?

Dufva onnistui 2000-luvun alussa virittämään siihen jääkiekon evoluution hetkeen sopineen pelitapansa koneeksi, jota muiden oli vaikeaa tai lähes mahdotonta pysäyttää. Hän johdatti ensin Mikkelin Jukurit dynastiaksi Mestiksessä ja sitten JYPin monivuotiseksi hallitsijaksi Liigassa. Muun muassa. Meriittejä ei kukaan vie pois, ja olihan Dufvan persoona ja ulosanti veikeä poikkeus Liigan päävalmentajien joukossa.

Jääkiekko pelinä on kuitenkin muuttunut. Vaasan Sport hakkasi päätä seinään Dufvan alaisuudessa peräti viiden viime kauden ajan. Sport aloitti usein kauden jopa loistavasti, mutta lopputulos oli kohtalaisen laadukkaasta pelaajamateriaalista huolimatta aina odotettu: runkosarjan sijoitukset 15-10-12-14-10. Sitä ennen Jukureissa Mikkeliin palattuaan Dufvan sijoitukset olivat 11 ja 13.

Ajatellaanpa sellainen hypoteesi, että kilpasarjassa pitäisi puristaa jokainen mahdollinen prosentti irti joukkueesta ja valmennuksesta. Ollaan läsnä, tehdään pitkiä päiviä ja käännetään kaikki kivet. Dufva, 61, kertoi asuneensa Sport-vuosinaan vain osittain Vaasassa ja ajaneensa vapaapäivinä viiden tunnin matkan kotiinsa Mikkeliin. Dufva saa näin kaikin mokomin tehdä, mutta seuran ja joukkueen kannalta kuvio on kaukana optimaalisesta. Joissakin seuroissa vaaditaan, että valmentaja asuu samalla paikkakunnalla.

Löyhästä sitoutumisesta huolimatta Sportin pelitapa näytti kyllä varsin dufvalaiselta, tunkkaiselta “traktorilätkältä” kymmenen vuoden takaa. Dufva selkeästi kelpasi Sportille, jolle kelpaa keskinkertaisuus Liigassa, jossa mukana olemiseen riittävät huonotkin tulokset.

Tämän kaiken kritiikin sanon kuitenkin tavallaan Risto Dufvan fanina. Dufva on ollut oman tiensä kulkija, ja jyräsi mestaruuksiin tylyllä tavalla. Siinä ei kerätty tyylipisteitä, mutta luotiin sitäkin enemmän tehokkuutta. Siinä oli jotain samaa kuin saksalaisessa jalkapallossa, Jukka Jalosen Leijonissa ja viime vuosien Tapparassa. Arvostan näitä kaikkia.

Jokereiden johtamiselle taas kuvaavaa on, että vaihtoehtoina tiettävästi pyöriteltiin nimiä kuten Tomek Valtonen ja Miika Elomo. Jokerit ilmeisesti uskoo, että sarjan parhaalla pelaajistolla Dufvasta kuoriutuu vielä liigakarsinnoissa voittoon kyntävä valmentaja. Pelin ja pelaajien kehittämisen asialla ei ainakaan olla.

Ehkä keväällä ei ollut aihetta pilata Dufvan läksiäisiä ylimääräisellä kritisoinnilla, mutta totta puhuen viime vuosien suorituksilla hänen aikansa Sportissa olisi pitänyt loppua jo paljon aiemmin, eikä Jokereissa alkaa lainkaan.

Dufvan letkautuksista tuli kuolemattomia, mutta työkalupakki vanheni käsiin.