Tämä jääkiekon Mestarien liiga eli CHL se tuntuu jakavan mielipiteitä. Kun keskustelua seuraa, niin vaikuttaa siltä, että joka toisen kommentin mielestä turnaus on mukavaa vaihtelua Liiga-arkeen, hyvä tasonmittari sekä näyteikkuna pelaajille ja seuroille muuhun Eurooppaan. Ja sitten seuraava kommentti lyttää CHL:n höntsäturnauksena, johon palaa rahaa, ottelut vajaille katsomoille ovat vaisuja, ja matkustelu lähinnä häiriötekijä normaalissa viikkorytmissä.
Ehkä CHL on vähän tätä kaikkea. Kymmenettä vuottaan juhlistava sarja on vakiintunut, mutta ei ole saavuttanut vankkumatonta suosiota ja jalansijaa.
Aina on helpompi löytää jotakin negatiivista. Historiaa taas voi luoda vain tekemällä ja jatkamalla. Jos ei edes yritetä, niin seurajääkiekkoilu lokeroituu vain kansallisiin liigoihin, ja rajat ylittävä toiminta satunnaisiin harjoitusotteluihin.
Se ilmeinen vertailukohta, eli jalkapallon Mestarien liiga, on ollut olemassa jo yli 30 vuotta, ja sitäkin ennen Euroopan seurajoukkueet jo kilpailivat keskenään vuosikymmeniä Euroopan Cupissa. Siitä on saatu aikaiseksi jättimäinen tuote, joka on houkutellut ruudun ääreen tiistai- ja keskiviikkoiltaisin muitakin kuin jalkapallofanaatikkoja, puhumattakaan täysistä katsomoista stadioneilla. Tosin aikakin oli otollinen ennen kuin jalkapallo- ja urheiluähky pääsivät paisumaan nykyisiin mittasuhteisiinsa.
Jääkiekossa tilanne on paljon vaikeampi, kun jalkapallon yleisömääristä, tuloista ja palkintorahoista pitää ottaa vähintään nolla pois perästä.
Toisaalta kansainvälisen otatuksen hankaluus kuvastaa paikallisuuden ja kotimaisen Liigan merkitystä. Vaikka Skellefteå AIK, Zürich Lions ja Sparta Praha ovat kuinka jykeviä eurooppalaisia suurseuroja tahansa, saattaa Sport tai Lukko vetää Lahteen silti enemmän katsojia Liigan runkosarjassa. Niissä on enemmän jotain omaa, vaikka ovatkin vieraita. Liigan sarjataulukko on selkeä mittari, ja konsepti tuttu.
Kaikesta huolimatta ja huomioon ottaen olen sitä mieltä, että Mestarien liigaa kannattaa jatkaa, jos se suinkin vain on taloudellisesti tuottavaa tai edes nollasummapeliä. On rikkaus nähdä uusia joukkueita ja pelaajia vaikkapa juuri Lahdessa, päästä vertailemaan liigojen tasoa, nähdä erilaisia pelitapoja ja urheilukulttuureja.
Kysymys on enemmän siitä, miten CHL:n konseptia kenties tulisi muuttaa. Otteluiden ajankohta on yksi asia. Tässä kohtaa syksyä ihmiset odottavat Liigan alkua, eivät CHL:n. Toisaalta kiekkokalenteri on jo niin täynnä, ettei vaihtoehtoja hirveästi ole. Kummallisten sääntökeksintöjen koekaniinina toimiminen ei välttämättä lisää arvostusta. Ottelut pitäisi saada kausikorttien piiriin, jos irtolippumyynti ei vedä.
Pelicans lähti viikonloppuna Ruotsiin ja Tanskaan pelaamaan kokoonpanolla, josta puuttui liki puolet parhaan kokoonpanon pelaajista. Laskettiinko Pelicansissa edellisten tappion ja jatkoaikavoiton jälkeen, ettei jatkoon ole mahdollisuutta? Vai arvotettiinko vain niin korkealle tämän viikon kolme liigaottelua?
Ratkaisu kyllä yllätti, mutta alleviivaa ehkä sitä, että CHL on osittain vain ylimääräistä huvia. Liiga on se, josta tulee leipä pöytään.
Suomalaisjoukkueista Tappara ja JYP ovat Mestarien liigan kertaalleen voittaneet. Olisi mielenkiintoista kuulla, muuttiko voitto suhtautumista ja arvostusta kilpailua kohtaan. Joka tapauksessa CHL:n arvoa tulisi saada kasvatettua niidenkin keskuudessa, joilla ei ole kovin realistista tähdätä turnauksen voittamiseen.
