Sieltä se tulee Lahteen. Mikkelin Jukurit. Sarjajumbo, pahnan pohjimmainen.
Tätä ei voi hävitä.
Nämä lauseet toistuvat kaudesta ja liigasta toiseen ainakin suomalaisessa urheilupuheessa. Yleisön keskuudessa elää käsitys siitä, että “Kyllä nyt tuo hännänhuippu ainakin pitää voittaa”. On siinä oma järkensä. Sarjataulukko osoittaa keskimääräisen paremmuuden, ja siinä Pelicans on tällä hetkellä Jukureita jonkin verran edellä.
Tarjolla on teoriassa helpompia pisteitä kuin muissa otteluissa. Yleisö ja toisinaan mediakin intoutuu puhumaan jopa pakkovoitosta, jonka häviäminen saattaisi olla monelle koko kauden “turhin” tappio.
Otetaanpa toinen näkökulma. Jalkapallon EM-kisoissa laitamainoksissa näkyi Niken muotoilema lause: “If you want to be the best. Beat the best”. Jos haluat olla paras, voita parhaat.
Tuodaan tämä logiikka Pelicansiin. Oletetaan, että häviätkin Jukureille keskiviikkona, mutta voitat Sportin lauantaina ja vielä Kärpät ensi viikolla. Kumpi siis olisi tässä hyödyllisempi kokemus joukkueelle: löylyttää sarjan pohjalla oleva Jukurit vai kukistaa sarjataulukossa edellä tai samoilla sijoituksilla olevia?
Toki sarjan huonoimmalle häviäminen voi tehdä kolauksen itseluottamukselle, ainakin jos suoritus on aidosti huono, eikä ottelu ratkea sattumiin. Matemaattisesti niin sanotut kuuden pisteen ottelut Sportia ja Kärppiä vastaan ovat kuitenkin paljon tärkeämmät. Niissä kolme pistettä omaan laariin on suoraan kolme pistettä pois vastustajan pistekertymästä, kun tämä havittelee samoja sijoituksia sarjataulukossa loppukauden aikana.
Näitä sattuu, mutta hyviä joukkueita ne eivät horjuta. Voitto sarjataulukon päävastustajasta kuittaa sellaisen kaksin verroin.
Tämä ei ole illan ottelun lopputuloksen ennakointia, mutta monesti näihin näennäisesti yllättäviin tappioihin heikommalle vastustajalle liittyy ymmärrettäviä taustatekijöitä. Saatetaan peluuttaa kakkosmaalivahtia ja antaa muita näytönpaikkoja tai huilivuoroja. Voidaan ehkä kokeilla joitakin uusia harjoiteltuja asioita. Keskittyminen kahden kovemman ottelun välissä ole välttämättä normaalilla tasolla, mikä on ihan inhimillistä.
Altavastaajalla taas on paineettomampi tila, ja saattaa olla pienempi kuormitus edeltäneestä ohipelistä. Ennakkosuosikilla on paineet, pieni puristus hyvästä sarjasijoituksesta ja ehkä suurempi fyysinen kuorma alla.
Yhtäkkiä altavastaajan “yllätysvoitto” on valmis, ja ennakkosuosikin rutiininomainen “pakkovoitto” jääkin ottamatta. Reilu vuosi sitten vastaavassa tilanteessa Lahteen vastustajaksi saapui SaiPa tunnetuin seurauksin.
Näitä sattuu, mutta hyviä joukkueita ne eivät horjuta. Voitto sarjataulukon päävastustajasta kuittaa sellaisen kaksin verroin. Jonkun mielestä kyse on ehkä täysin tyhjänpäiväisestä ajattelusta, ja tokihan aina jaossa ovat ne samat kolme pistettä. Parasta olisi voittaa kaikki ottelut, mutta siihen ei pystynyt edes Hjalliksen Jokerit lupauksista huolimatta. Siksi kannattaa valita ne taistelut, joihin panostaa.
“Kuuden pisteen ottelut” kuulostavat kiekkokliseeltä, mutta sarjataulukon matematiikassa ne ovat totta, ja paljon ratkaisevampia kuin myytti sarjajumbon pakonomaisesta voittamisesta.
Seuraa ja saa blogin tuoreimmat päivitykset Facebookissa ja Instagramissa, tai jätä kommentti alla olevaan laatikkoon.