Kuka olet ja mikä on tietämyksesi, Aatu Raninen?

Tätä blogia kirjoittaessani olen saanut lukijoilta kysymyksiä, jotka oikeastaan pitäisi esittää kaikille mediassa työskenteleville toimittajille.

“Kuka on tämä Aatu Raninen?”

“Siis mikä on sinun osaaminen ja tietämys? Millä meriiteillä sinä julkaiset tuota Kiekkoaktivisti-blogia ja miksi”, lukija kysyi.

Niin, meitähän on toden totta monia, meitä toimittaja. Itse olen kirjoittanut ja edelleen kirjoitan Uusi Lahti -kaupunkilehteen. Kaltaisiani on Suomessa joitakin satoja muun muassa Etelä-Suomen Sanomissa, Urheilulehdessä, Jatkoaika.comissa ja muissa medioissa, jotka Suomessa erityisesti jääkiekkoa käsittelevät.

Vaan harvoinpa se tulee esille, että millä kokemuksella, näkökulmalla ja motiiveilla me toimittajat juttujamme teemme. Vähän kuin politiikan toimittajalla voi puoluekirja painaa rintataskussa, niinhän meillä urheilutoimittajillakin on omat lähtökohtamme. Yritänpä nyt siis vastata kysymykseen.

Minä

Kirjoitan Pelicansista ja jääkiekosta, koska se on ollut harrastusmielessä elämäni suurin mielenkiinnon kohde. Pelicansin asiat kiinnostavat, ja osaan kirjoittaa. En ole käynyt yliopistoa, vaan lukeudun enemmänkin itseoppineiden lokeroon.

Jääkiekkoa olen tietoisesti seurannut noin 25 vuoden ajan, joista lähes koko ajan myös Lahden Pelicansin kausikorttilaisena, eli asiakkaana. Osakeannin myötä olen myös sen nimellisen C-osakkeen omistaja. Se on pieni sitoumukseni seuraan.

Yritin tuossa arvioida, että montakohan Pelicansin ottelua olen nähnyt, niin luultavasti noin 1 000 ottelua paikan päällä tai televisiosta. Toiset 1 000 on sitten muita jääkiekko-otteluita. Pelicansin liigajoukkueen harjoituksia on tullut nähtyä arviolta noin 200 kertaa. Viimeisten 12 vuoden ajan olen ammatikseen tai osa-aikaisesti kirjoittanut jääkiekosta, sekä haastatellut, lukenut ja kuunnellut asiantuntijoiden ajatuksia lajista. Televisiosta, lehdistä, radiosta, podcasteista ja kasvotusten.

Itse asiassa muista urheilulajeista on muodostunut vähintään yhtä tärkeä osa jääkiekon ymmärtämistä kuin jääkiekosta itse.

Entä oma pelaajaura? No, sitä ei ole. On ainoastaan höntsäämistä paikallisissa harrastesarjoissa parin vuosikymmenen ajan. Siltä koulutukseltani olen peruspuolustaja. Osaan luistella takaperin ja purkaa pleksin kautta. Taannoin blogitekstissä kuvailin, kuinka kaikkein vaikeinta minulle on ymmärtää taiteilijatyyppisten laitahyökkääjien sielunmaisemaa. Siksi myös kritisoin heitä herkimmin, koska näen jääkiekon tiiviin viisikon joukkuelajina, jolta odotan tietynlaista kurinalaisuutta. Se on sekä vahvuuteni että rajoittuneisuuteni toimittajana.

Lisäksi näihin vuosiin mahtuu toimimista jalkapallon, salibandyn, koripallon ja pesäpallon parissa joko harrastuksena tai ammattimaisemmin, joko itse pelaten tai seuratyössä. Viime vuosina lajikirjoon ovat liittyneet maastohiihto ja jenkkifutis. Itse asiassa muista urheilulajeista on muodostunut vähintään yhtä tärkeä osa jääkiekon ymmärtämistä kuin jääkiekosta itse.

Hyväksi jääkiekkotoimittajaksi voi tulla omistautumalla pelkästään jääkiekkoon, mutta väitän, että vielä paremmaksi tulee, jos on avoin muillekin urheilulajeille. En väitä olevani itse hyvä, mutta uskon teoriaan.

Pelicansista kirjoittaessani en ole hankkimassa kavereita ja uiskentelemassa joihinkin “piireihin”. Oma katsantoni on se, että media on kritiikkilaitos, jonka ensisijainen tehtävä on nostaa totuutta ja epäkohtiakin esiin. Olla kriittinen.

Ymmärrän kaverillisen lähestymistavan Viihde-osaston seurapiiritoimittajilta, mutta katson, että fanius ja urheilutoimittajuus pitäisi erottaa toisistaan.

En ehkä edes osaa sellaista kevyempää tyyliä, ja hiljaa halveksun niitä sellaisia urheilutoimittajia, jotka käyvät Selänteen autotallissa ja Bermuda-tennisturnauksessa rupattelemassa ja heittelemässä ylävitosia. Puhuttelevat “Patea” ja “Sebua” lempinimillä, heittävät kaukalon laidalla fistbumpin ja kyselevät, onko Hookilla parhaat siivet.

Ymmärrän kaverillisen lähestymistavan Viihde-osaston seurapiiritoimittajilta, mutta katson, että fanius ja urheilutoimittajuus pitäisi erottaa toisistaan. Aivan kuin vaikkapa politikassa tulisi myös urheilussa korostua toimittajan oma ammatillisuus ja asiantuntijuus, tai vähintäänkin muihin asiantuntijoihin ja lähteisiin tukeutuminen. Ettei aina tarvitse haastatella niiltä asianosaisilta miten joku ottelu tai tilikausi meni omasta mielestä.

Koska usein vastaukset varsinkin jääkiekossa ovat yhdentekevää sanahelinää. Hokijargonia, jossa heitetään vettä korvasta ja harhautetaan ohi totuuden.

Toisaalta jos kysytään meriiteistä ja osaamisesta, niin eihän loppujen lopuksi ole olemassa mitään kelpoisuusvaatimuksia urheilutoimittajalle tai blogin kirjoittamiselle. Sisältö ja lukijat sitten ratkaisevat, lukeeko kukaan. Toiseksi olisihan melko absurdia vaatia elokuvien tai kirjallisuuden kriitikolta vaikkapa sitä, että on ohjannut tai kirjoittanut menestysteoksen, voidakseen arvioida Spielbergin tai Hotakaisen uusinta.

Tärkeintähän on mitä sanotaan, ei se kuka sanoo milläkin menneillä meriiteillä.

Seuraa ja saa blogin tuoreimmat päivitykset Facebookissa ja Instagramissa, tai jätä kommentti alla olevaan laatikkoon.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *