Kamppailu niin sanotusta Hämeen Herruudesta käynnistyy jälleen, kun Pelicans matkustaa HPK:n vieraaksi kauden ensimmäiseen paikallisotteluun. Hämäläisten jäsentenvälisestä on yritetty luoda samanlaista hegemoniaa kuin esimerkiksi Lukon ja Ässien tai JYPin ja KalPan välisistä otatuksista. Hämeen Herruudeksi nimetystä kiertopalkinnosta pelataan nyt yhdeksättä kertaa, ja sen voittaa enemmän pisteitä keskinäisistä otteluista saanut joukkue.
Pelicansin ja HPK:n suhde on kuitenkin mielestäni jäänyt lyhyehköön välimatkaan nähden hieman etäiseksi. Vuosituhannen alkuvuosina HPK oli kaikin puolin “isoveli”, jonka kyydissä Pelicans yritti pysyä, useimmiten huonoin tuloksin erityisesti Rinkelinmäen vieraskaukalossa. HPK oli jatkuva mitalikandidaatti, ja kävi kovia kapinoita Helsingin, Tampereen ja Turun joukkueita vastaan. Samalla Pelicans yritti pysyä Liigassa.
Ero oli liian suuri kasvaakseen tiiviiksi. Pelicans kävikin vuosi vuodelta kiihkeämmät kamppailunsa vertaistaan SaiPaa vastaan.
Viime aikoina Pelicans on päässyt urheilullisesti niskan päälle, mutta paikallisotteluiden dynamiikka on muuttunut toisellakin tapaa. Kouvolan KooKoo omittua SaiPan päävastustajakseen nk. Kaakon Derbyihin, on Lahdesta pakkokin lämmitellä välejä Hämeenlinnan suuntaan.
Pelicans mainostaa Hämeen Herruutta “ainoana oikeana paikalliskamppailuna”. Lause on täynnä ilmaa. Kaksintaistelu on tekemällä tehty, koska muutoin jäätäisiin vaille selkeää paikallisvastustajaa.
Se mikä yhdistää hämäläisjoukkueita, on helsinkiläisten haastaminen: HPK ja Pelicans vastaan HIFK ja Jokerit. Stadilaiset ovat aina vetäneet paljon yleisöä maakuntakeskusten jäähalleihin. Vastavuoroisesti Pelicans ja HPK ovat kasvattaneet hyviä pelaajia, joita helsinkiläisseurat ovat sitten vokotelleet roimilla palkankorotuksilla
Kun otetaan tarkasteluun 2000-luvulla saavutetut mestaruudet ja mitalit, saadaan mielenkiintoista luettavaa.
Hämäläiset ovat voittaneet kaksi mestaruutta, helsinkiläiset niin ikään kaksi. Hopeamitalitkin ovat tasan 4-4. Pronssien kohdalla vaaka jopa kääntyy Hämeeseen lukemin 5-4. Ajatella, kuinka hyvin kaksi pientä seuraa ovat haastaneet kahta suurta!
Tietenkin tähän tilastoon tulee suhtautua sopivalla suodattimella ja lähinnä viihteellisenä ajatusleikkinä. Pelicans ei ollut vielä Liigassa vertailukelpoisena 1990-luvulla, jolloin Jokerit ja HIFK voittivat molemmat mestaruuksia. Jokerit taas on ollut itään loikattuaan poissa Liigasta yhdeksän pelikautta. Tosin ei Jokereiden tahti vertailujaksollakaan ollut sellaista, että se automaattisesti olisi kääntänyt saldoa helsinkiläisille.
Joka tapauksessa tämä hämäläisten yhteistulos on asia, josta Hämeenlinnassa ja Lahdessa voidaan olla omasta näkökulmastaan yhdessä ylpeitä. Pelaajabudjetit eivät ole olleet isojen kastissa, mutta silti Hämeeseen on tullut liigamitali 2000-luvulla lähes joka toinen vuosi!
Hienoa on sekin, että tällä kaudella kaikki Hämeen Herruuden kuusi ottelua pelataan viikonloppuisin. Väljähtäneet arkipelit olivat pitkään yksi osatekijä, miksi hämäläisten välillä ei kipinöinyt niin paljon kuin olisi voinut. Nyt välien lämpenemiselle on jo paljon parempi maaperä.
Seuraa ja saa blogin tuoreimmat päivitykset Facebookissa ja Instagramissa, tai jätä kommentti alla olevaan laatikkoon.