Sami Kapasen tiedetyt uhat ja piilevä mahdollisuus

Pelicansin päävalmentajaksi – vai pitäisikö puhua vain valmentajasta – palkatulla Sami Kapasella on nyt likimain kuukausi aikaa pelastaa akuutisti mitä pelastettavissa on, mutta myös kaikkinensa 14 kuukautta aikaa kokeilla miltä seurajoukkuevalmentaminen taas tuntuukaan, ja antaa siitä pitävämpiä näyttöjä. Seuraavaksi aitoja ensitunnelmiani aiheesta sen pidemmin etukäteen märehtimättä.

Kapasen palkkaamisella Pelicans täytti sen minimivaatimuksen, että yritettiin korjata tilannetta edes jotenkin. Että valmennusryhmällä on nyt joku joka sitä ainakin nimellisesti johtaa. Kun täysin ulkopuolelta tulee henkilö johtamaan toimintaa kesken kauden, antaa se edes jonkinlaisen mahdollisuuden uuteen alkuun.

Jokainen tietää nyt, minkälaisia haasteita ja ihan silkkaa nukketeatteria Pelicansin valmentamiseen liittyy. Kannattaa yhä pitää silmät auki siitä mitä Kapasen, muiden valmentajien ja pelaajien tekemisistä, sanomisista ja kehonkielestä välittyy. Ja toisaalta jo etukäteen voidaan ennakoida, että keidenkään heidän suoriutumista tehtävistään on hyvin vaikeaa arvioida, jos sille ei ole työrauhaa.

Se että Kapanen tulee KalPasta ja hän on luultavasti edelleen jollain tapaa kalpalaisen jääkiekon pulssilla, on Pelicansille mahdollisuus.

Kapasen valintaa hetken maisteltuani se alkaa kääntyä rahtusen positiivisen puolelle. Tosin tässä on aina vaara siitä harhasta, että kun on puoli vuotta todistettu jotakin todella kurjaa, niin melkeinpä kuka tahansa vaikuttaa siinä hetkessä pelastajalta. Kapasessa on kuitenkin jotain sellaista särmää ja karismantapaista, joka saattaa olla tässä tilanteessa ja työyhteisössä tarpeen. Jospa itsekin seuran pääomistajana ja valmentajana samanaikaisesti KalPassa ollut Kapanen ja kaiken osaaja Pasi Nurminen löytävät yhteisen ymmärryksen siitä, mikä dynamiikka pukukopin ja toimiston välillä tulee olla?

Kapaseen on liitetty sana ”vaatimustaso”. Tuo seuraan kovan vaatimustason ja sitä rataa. Vaatimisesta puhuminen on kuitenkin löysää puhetta, ellei ymmärretä sen olevan kaksisuuntainen tie. Valmentajat eivät vain voi ruveta vaatimaan ja piiskaamaan joukkuetta. Vaatimustason nostaminen edellyttää myös keskinäistä luottamusta ja kunnioitusta pelaajien kanssa. Sen rakentamiseen ei tämän kauden puitteissa ole nyt kovin paljoa aikaa.

Lisää harhoja. Tiedotteen mukaan ”Kapanen tuo mukanaan vahvan kokemuksen niin pelaajana kuin valmentajanakin”. Kapanen on yli 800 NHL-ottelun veteraani, kyllä. Mutta mitä tulee valmentamiseen, niin Pelicansin kuvaileman ”vahvan kokemuksen” Kapanen on työskennellyt 4,5 vuotta joukkuevalmentamisessa. Se on puolet vähemmän kuin Juhamatti Yli-Junnila, jonka johtamaa valmennusryhmää urheilutoimenjohtaja kuvaili sanalla ”kokematon”. Hänet Pelicans siis korvasi vielä kokemattomammalla, eipäs nyt unohdeta sitä.

Keväällä 2017 KalPa oli runkosarjan 3. ja finaaleissa hopealla, päävalmentajanaan Pekka Virta ja apurinaan Kapanen. Sitten pääomistaja Sami Kapanen nimitti apuvalmentaja Sami Kapasen joukkueen päävalmentajaksi, ja joukkueen sijoitukset olivat 6. ja 12. runkosarjassa. Kohtalaisen absurdia onkin, että tuo rajusti laskevan käyrän työnäyte poiki kuitenkin pestin Sveitsin liigan Luganoon. Kapasen lähdettyä KalPasta Tommi Miettinen ja Petri Karjalainen ovat tehneet taas parempaa tulosta.

Se, että on ollut huippupelaaja, ei siis suoraan tee kenestäkään hyvää saati kokenutta valmentajaa. Kapanenkin kuuluu näihin päävalmentajaksi oikaisseihin ex-pelaajiin Ville Niemisen, Tero Lehterän ja Tomek Valtosen ohella. Heidän suurtekojaan päävalmentajina vielä odotellaan.

Kalpalaisuus

Mutta mainitsin myös sen piilevän mahdollisuuden. Se että Kapanen tulee KalPasta ja hän on luultavasti edelleen jollain tapaa kalpalaisen jääkiekon pulssilla, on Pelicansille mahdollisuus. KalPassa on nimittäin jo vuosia, jo silloin kun Kapanen itse oli penkin takana, ollut kyky tuottaa jääkiekkoa, jossa pelaajista saadaan irti korkeaa intensiteettiä, luistelutempoa, kamppailuvoimaa, mutta taitavuutta ja kiekollisuutta unohtamatta. Ota kiekko haltuun, laita jalat liikkeelle, syötä ripeästi, laita taas jalat liikkeelle, kun sinä tulet sieltä minä teen vastaliikkeen tuonne, ja taas jalat liikkeelle.

Viimeksi eilen ihailin KalPan jatkuvan pelivalmiuden ja jatkuvan liikkeen peliä vierasottelussa Sportia vastaan. Se vaatii tietynlaisia pelaajia, KalPan hyökkäys varsinkin on täynnä ketteriä väkkäröitä. Toisaalta siellä on taustalla myös vuosikausien jauhaminen, jossa näennäinen sinkoilu on hioutunut sovituiksi kuvioiksi. Aika on vähissä ja Pelicansin pelaajamateriaali erilainen, mutta tuota kalpalaisen jääkiekon työnteon ryhtiä ja terävyyttä Kapasen ainakin odotan tuovan mukanaan.

Seuraa ja saa blogin tuoreimmat päivitykset Facebookissa ja Instagramissa, tai jätä kommentti alla olevaan laatikkoon.