LUKU 2: Märkäkorvapuusti

Muistatko vielä Nemon ja syksyn 2019, avaan keskustelun.

En ole vielä onnistunut unohtamaan, Jii vastaa lakonisesti.

No niin. Sehän meni Lahden Lätkäseuralta ihan vihkoon se kausi. Tai sehän on viimeisin täysin vihkoon mennyt kausi ennen tätä kuluvaa kautta. Sen jälkeen ja sitä ennen oli monta hyvääkin. Rupesin vain miettimään sitä, että olisiko siinä jotain yhtäläisyyksiä tähän mitä nyt on ollut meneillään?

Jaa-a. Ainakin se oli jotenkin kummallinen ajanjakso jo se edeltänyt kausi 2018–2019, kun siinä Lätkäseura pelasi ihan loistavan runkosarjan, mutta yhtäkkiä pakka levisi täysin, ainakin viimeistään pudotuspeleissä, ja seuraavasta kaudesta ei tullut enää mitään. Onhan noita syksyn lentoja nähty ennenkin, mutta siinä joukkue loisti koko pitkän runkosarjan, kunnes homma tuntui aika nopeasti kääntyvän kuin veitsellä leikaten katastrofiin, josta ei enää ollut paluuta.

Päävalmentaja Nemo oli omanlaisensa kiekkolegenda ja hahmo, aivan kuten Nupekin. Oli pelannut siellä ”tarunhohtoisessa” NHL:ssä. Mutta myös Nemo oli noviisi päävalmentajana Liigassa, aivan kuten Ylli oli nyt tänä syksynä. Ja Tommi neljä vuotta sitten.

Nemon puheet jääkiekosta eivät oikein tuntuneet näkyvän Lätkäseuran tavassa pelata, ainakaan loppuun asti. Saikohan märkäkorvainen päävalmentaja silloinkaan sitä todellista otetta päättää valmennuksesta? Märkäkorva on vähän tyly termi, mutta sitä Nemo nyt vain oli silloin. Takana oli kolmen kauden ”kokemus” valmentamisesta. Kolmen! Kun tiedetään, että useimmat huippuvalmentajat ovat rämpineet läpi sen kymmenen kautta junioreissa, alemmilla sarjatasoilla ja apuvalmentajina ennen kuin ovat siitä korkeakoulusta valmistuneet, niin kolme kautta on lyhyt oikopolku.

Siinä tavallaan molemmat, sekä seura että valmentaja itse, tekevät virhearvion, kun oikaistaan, Jii huomauttaa.

Niinpä. Lisäksi päävalmentajan tulisi osaltaan myös itse ottaa se päätösvalta ja auktoriteetti haltuunsa, mutta onnistuiko se Lätkäseurassa, jossa seuran omistaja Nupe oli tuolloin sekä ”alaisena” apuvalmentajana että kuitenkin työnantajana samaan aikaan.

Silloinkin vyyhtiin kuuluivat sopimustekniset asiat. Nemolle uutisoitiin alun perin kolmivuotinen päävalmentajasopimus. Sen sisällöstä kysyttäessä Lätkäseuran vastaukset olivat silloinkin saippuaa. Hämeen Sanomat pääsi myöhemmin asian jäljille, ja uutisoi kyseessä olevankin epätavallinen 1+1+1-mallinen sopimus. Lätkäseuralla alkaa olla jo historiaa näistä sekoiluista ja valmentajien aseman polkemisesta. Vaikka samallahan hyvää hyvyyttään työllistettiin harjoittelija, voi sen niinkin nähdä.

Syksyllä 2019 Nupe sitten väistyi sivuun apuvalmentajan hommista kesken kauden, ja hänen tilalleen palkattiin Mestiksessä potkut saanut Jesse. Kun oli aika potkia Nemo ulos, tuli Jessestä päävalmentaja kevääksi 2020. Apuvalmentajina jatkoivat fysiikkavalmentaja Pärmä ja maalivahtikoutsi Arttu. Monessa juniorijoukkueessakin on laajempi valmennus kuin silloin tässä ammattilaisjoukkueessa loppukevään. Alkaa kuulostaa jo tutummalta, kun tätä vertaa tammikuuhun 2025.

Silloin ei vain voinut Liigasta pudota kuin menemällä konkkaan, Jii tokaisee.

Enkä tiedä voiko nytkään, vaikka silmänlumeeksi nuo karsinnat pelataan. Tai kai ne pelataan siksi, että Jukurit saataisiin Liigasta ulos ja Jokerit tilalle. No se siitä, alkaa vain vituttaa, jos miettii liikaa noita Liigan sarjajärjestelmiä ja niiden pyhää viisautta. Takaisin aiheeseen.

Nemon saadessa potkut päätöksen siitä teki Lätkäseuran mukaan seuran hallitus, ei urheilutoimenjohtaja. Toki hallitus on yleisenkin käytännön mukaan tällaisen päätöksen siunaaja, mutta asioiden kertautuessa alkaa haiskahtaa, että suojellaanko urheilutoimenjohtaja Lelua jo jollakin tavalla tai jostain syystä. Onhan hän näyttänyt olevansa velho löytämään hyviä pelaajia, mutta kun rooliin liittyy paljon muutakin vastuuta.

Tuolloinkin Nemon vaihtuessa Jesseen Lätkäseura muotoili korulauseen siitä, että on tarkoitus menestyä vielä loppukauden aikana. Ei kuitenkaan näyttänyt olevan mitään suunnitelmaa, miten se toteutetaan. Tavoite ilman suunnitelmaa on vain haave, sanoo vanha viisauskin.

Tällä kertaa 2025 suunnitelmana oli se, että kun ensisijaiset vaihtoehdot menivät sivu suun, hassattiin lähes koko maajoukkuetauko ilman ratkaisua asiaan, ja lopulta käsiin putosi viime hetkillä viisi vuotta joukkuevalmennuksesta sapatilla ollut Sami. Osapuolet ylistivät kuinka nopeasti ja sujuvasti neuvottelut menivät, mutta olihan niiden mentävä, koska oli täysi hätä päällä.

Olisipa mielenkiintoista ylipäätään tietää, kenen todellinen päätös oli silloin erottaa Nemo, ja kenen päätös erottaa nyt Ylli. Päättikö siitä urheilutoimenjohtaja Lelu, hänen hähmäisesti kuvailemansa ”urheilun johtoryhmä”, Lätkäseuran hallitus vai kenties pääomistaja itte? Kenellä on nimellinen valta, kuka kävelee sen vallan yli, ja kuka tai ketkä vain surffaavat mukana?

Oisko toi Lelu sitten se johon pitäisi seuraavaksi vähän kohdistaa, Jii kysyy?

Nyökkään.

Seuraa ja saa blogin tuoreimmat päivitykset Facebookissa ja Instagramissa, tai jätä kommentti alla olevaan laatikkoon.