Otetaas ajatusleikki. Jos sä oisit jääkiekkoseuran urheilutoimenjohtaja, ja firman pääomistaja kävelee pukukoppiin, vie joukkueen valmentajilta pois tietokoneet, ja kieltää niitä käyttämästä videoita valmentamisessa, niin mitä sä tekisit tai aattelisit?
Täh, mitä sä nyt horiset, Jii sanoo suu epäuskon ja naurun sekaisesti ammollaan. Siis vie läppärit pois? Mikä juttu tää nyt on?
Ajatusleikissä tarvitaan välineitä, ja sellainenhan Lahden Lätkäseuralla on, urheilutoimenjohtaja Lelu. Niin että mitä tekisit silloin urheilutoimenjohtajana?
No emmä tiiä. Siis, absurdi tilanne. Johan noita laitteita käytetään juniorijoukkueissakin, ihan kaikkialla. Mistä tällänen foliohattuilu?
No näin Koppi kertoi, että Lahden Lätkäseuran liigajoukkueessa oli tällä kaudella tapahtunut.
Koppi!?
Niin, Kopin mukaan juuri näin oli tapahtunut. Läppärit pois ja ei videoita. Oli ollu pelaajat aika ihmeissään. Varmaan valmentajat myös.
Mitä ne oli sitten tehny? Siellähän on kaikki; otteluvideot, suunnitelmat, muistiinpanot.
Sitä ei Koppi kertonut. En tiedä, varmaan fläppitaululla ja paperilla sitten vaan.
Siis tuokin vielä sen lisäksi mitä jo kirjoittelit, että siellä oli seurajohto rampannut kopissa, riehunut ja päättänyt pelaavan kokoonpanon ja muuta? Voiko tuo nyt ihan oikeasti olla enää tottakaan?
Niinpä. Absurdi tilanne, mutta niin Koppi kertoi. Mutta mietipä, että olet vähän niin kuin siinä välissä urheilutoimenjohtajana. Olet ollut ainakin nimellisesti palkkaamassa sitä päävalmentajaa, etsimässä ja hankkimassa niitä pelaajia, ja sitten oma pomo tulee ja vie niiltä työkalut pois. Miten siinä pystyy olemaan?
Niin… olemalla diplomaatti. Suodattamalla ja sovittelemalla asioita, Jii pohtii ääneen.
Veikkaan, että tuossa Lelu on aika hyvä. Siltä hän ainakin vaikuttaa. Mielenkiintoinen tapaus muutenkin. Leluhan on jo yli kahdeksan vuoden aikana antanut väkevät näytöt kyvystään löytää Lätkäseuraan erittäin hyvin sopivia, kehittyvä ja hinta-laatusuhteeltaan hyviä pelaajia. Osaaminen on todistettu, taloudellinen asema jo turvattu aiemmalla NHL-pelaajauralla, ja jos on vielä Nupea sopivasti myötäilemään kykenevä tyyppi, niin mikäs siinä on ollessa.
Helsingistäkin kyseltiin töihin kirkkaampiin valoihin, mutta Lelu valitsi Lahden. Ehkä siksi, että asema Lätkäseurassa on niin hyvä ja turvattu. Helsingissä olisi joutunut liki mahdottomaan ristituleen.
Tarkan pelaajakatseen ohella Lelu on niin sanotusti supliikkimies. Kun tilanne on sopiva, niin juttua riittää, huumoriakin. Vuosien ajan on kuitenkin hieman kummastuttanut, miksi viestintä tuntuu sakkaavaan sellaisissa virallisemmissa tilanteissa, kun vaikkapa joku isompi media haastattelee häntä. Asia tuntuu korostuvan television live-tilanteissa, ja lopputuloksena on “En tiedä, saattaa olla, en pysty kommentoimaan, ei ole minun vastuulla, siitä pitää kysyä muilta” -tason väistöliikkeitä.
Lelun olemuskin vaikuttaa olevan heti jännittyneempi ja vakavampi, mikä on toki ihan luonnollista, jos ei pidä esiintymistilanteista. No sitä se urheiluseuran johtotehtävissä oleminen usein on, esiintymistä ja puhumista. Eikä erilaisista suunnitelmista ja keskeneräisistä asioista useinkaan edes kannata puhua täyttä totta, koska se olisi seuralle tai joukkueelle haitallista. Siksi kannattaa väistellä ”poliitikon vastauksilla”.
Jotenkin en usko, että Lelu olisi luonnostaan huono viestimään tai kova jännittämään. Hänhän on äärimmäisen kokenut kiekkomies puhumassa jääkiekkoasioista, joista hänellä itsellään vieläpä on ne varsin hyvät ja kehutut näytöt. Voiko olla niin, että Lätkäseuran suppea ja salaileva tapa viestiä seurana, ja kenties jotkin asiat, linjaukset ja henkilösuhteet talon sisällä saavat Lelun epäröimään, mitä hän voi ulospäin sanoa? Tietäähän jokainen, että on hankalampi puhua silloin, kun joutuu asettelemaan sanoja ja kiertelemään jotakin.
Tuskin Lelun tarvitsee kuitenkaan esimerkiksi pelätä puheidensa seurauksia erityisen paljoa, koska hänhän on mitä ilmeisimmin Nupen hyväksymä jees-mies, jollaisia Nupe tykkää ympärilleen kerätä. Silti hän puhuu paljon sujuvammin silloin, kun pääsee yleisluontoisemmin omasta työstään kertomaan, kuten esimerkiksi taannoisessa kannattajatilaisuudessa. Toisaalta yleisempien asioiden kierteleminen onkin helpompaa kuin vastata median suoriin täsmäkysymyksiin.
Täsmäkysymys Lelulle esitettiin edellä mainitussa tilaisuudessa, kun Laukkanen mainitsi Lätkäseurassa toimivan ”urheilun johtoryhmän”. Kysyttäessä tuon ryhmän koostumusta oli vastaus liukas kuin saippua.
”No valmennuksesta osa, siihen kuuluu junioripuoli, siihen kuuluu… Nupe on yks osa silloin kun hänellä on siihen aikaa, ja lisäksi käytetään meidän omia tietolähteitä pelaajista.”
Jotkut tekevät päätöksiä. Vastuu on kaikkien. Tämä on Lätkäseuran yritysjohdon viestintää.
Osaahan Lelu heittää rennosti komediaksikin, ja on esiintynyt Lätkäseuran mainoksissa muun muassa kapteeninhatussa mainostamassa alkoholidrinkkiä. Mutta sitten kun Keskisuomalainen teki 9.10.2024 levikkialueensa liigajoukkueiden urheilujohtajille kyselyn Liigan sarjajärjestelmästä, olivat Lelu ja Ilkka Hämeenlinnasta ainoat jotka jättivät vastaamatta.
”Koen, että henkilökohtaisella mielipiteelläni ei ole merkitystä tähän aiheeseen. En koe tarvetta vastata näihin kysymyksiin”, Lelu oli ilmoittanut.
Niin, miksipä urheilujohtaja ottaisi kantaa urheiluasioihin. Lahden Lätkäseurahan on kuulema Liigan sisäisissä neuvotteluissakin välillä kuin kivenä kengässä. Paljon helpompaa ja kenties mielekkäämpääkin on mainostaa viinaa ja karkkia, ja sulautua Lätkäseuran viestinnän disinformaatiovirtaan.
Tässä hiljalleen myös Lelun ammatillinen työnjälki tuntuu lipsuneen. Lätkäseura onnistui aiempina vuosina löytämään hyvää halvalla niin ulkomailta kuin Suomesta. Nyt pari vuotta on shoppailtu hyvää kalliilla tai keskinkertaista ylihintaan. Varsinkaan kotimaisia uusia löytöjä ei oikein tunnuta enää saavan Lahteen entiseen malliin, vaan tulijat ovat enemmänkin paluumuuttajia. Joukkuekin on korostuneesti yhdistelmä oman kylän poikia ja ulkomaalaisia. Onko Suomen sisällä sana levinnyt jo sen verran, että täällä kerätään läppäritkin pois, mieti nyt kahdesti ennen kuin Lahteen menet?
Vai onko Lelu jäänyt pelaajahankinnoissa turhan yksin ja työkenttä liian laajaksi, jolloin pelaajatarkkailua ei enää ehditä tehdä yhtä paljon ja hyvin kuin aiemmin? Onko suuruuden huumassa hukattu jotakin mikä aiemmin toi seuralle paljon hyvää?
Tarinan aiemmat osat
LUKU 1: Raastepöydästä voi aloittaa
LUKU 2: Märkäkorvapuusti
Seuraa ja saa blogin tuoreimmat päivitykset Facebookissa ja Instagramissa, tai jätä kommentti alla olevaan laatikkoon.
5 kommenttia artikkeliin ”LUKU 3: Lelun laatikko”