No joo, näistä henkilösuhteistahan voi olla montaa mieltä, ja niistä on jokaisella oma kokemuksensa. Mutta sitä mä olen tässä talvella miettinyt, että miten nopeasti Lätkäseuran tilanne on mennyt tähän. Kahtena viime keväänä on pelattu finaaleihin asti, pitkiä pudotuspelisarjoja, kaikki ne yleisötulot ja oheismyynnit, mutta nyt sitten kuulostaa siltä, kuin olisi jo täysi hätä kädessä.
Konttori puhaltaa ilmat ulos ennen kuin puhuu.
Alkaahan se väkisinkin vaikuttaa siltä, että rahat tosiaan olivat loppu jo kesällä tai syksyllä. Aika kovia juttuja kuuluu, että olisi jo viime vuoden hallivuokrat rästissä. No kaupunki ei niitä tietysti ole ihan heti karhuamassa, vaan niitä varmaan sovitellaan. Sitten CHL-reissut olleet kalliimpia kuin tarkoitus, kun ei ole kai asiaa hoitaneella henkilöllä ehkä ihan kokemus tai osaaminen riittänyt. Mitäs vielä… Yhdeltä porukalta jäi kokonaan laskuttamatta hallin kallein aitio kaikkine juomineen, kun olivat siellä käyneet. Ihme kämmejä tapahtuu. Jollekin tulee jo karhukirje Lätkäseuralta jostain, mistä ei ole saatu edes laskua vielä.
Eihän tuo nyt ihan vahvalta kuulosta. Onhan noista jo yleisömääristä ollut laskettavissa, että satojen tuhansien tappio on tulossa sieltä, ja sitten jos vielä käytetään ylimääräistä rahaa, eikä saada kaikkia saatavia.
Niin, ja kausihan alkoi 2 200 ja 2 600 katsojan yleisöillä. Uho oli kova, mutta jäikö perustyö yleisön saamiseksi ja seuran markkinoimiseksi tekemättä? Minusta jäi todella pahasti. Ylipäätään sanoisin, että siellä ei oikein ymmärretä enää tavallisen duunarin elämää. Tässä taloustilanteessa sirkushuvit jäävät ensimmäisenä pois.
Haeskelen vielä sanoja, kun Konttori jo jatkaa.
Mutta niin, nopeasti on kääntynyt. Täytyyhän tilanteen olla tosi huono, että kesken kauden ehdotetaan palkkojen alentamista, ja käytännössä kaikki olivat siirtorajalla myynnissä. Kuitenkin samaan aikaan sitten hankitaan ukkoja, vaikka yhteistyökumppaneita niissä mukana onkin. Sekin tapa lanseerattiin silloin korona-aikana, että siinä kriisitilanteessa otettiin sponsorit mukaan maksamaan pelaajahankintoja. Osa yhteistyökumppaneista alkaa olla ihan täynnä sitä lypsämistä. Minusta sitä ei kannattaisi käyttää jatkuvasti vakituisena toimintamallina.
Yrityksistä on tosiaan tullut vakituinen osa mainoksia uusista rekrytoinneista tiedotettaessa.
Ja joukkueellehan ei käsittääkseni kauden alkaessa palkattu kuin yksi huoltaja. Yksi huoltaja hoitaa liigajoukkueen. Jo Liigaan noustessa oli kolme huoltajaa, senkin jälkeen vähintään kaksi.
Onko noin? En ole edes huomannut koko asiaa.
Jep. Pelin jälkeen fysioterapeutti kantaa mailat pukukoppiin, eli muiden toimenkuvista on irrotettu työpanosta auttamaan huoltajaa, joka yrittää tehdä sen minkä ehtii. Voihan se olla hallittu muutoskin, mutta olen kuullut, että ei kyllä ihan. Nyt siellä ilmeisesti on toinenkin huoltaja, joka on samaan aikaan yritysmyynnissä tittelillä projektikoordinaattori. Mieti, ollaan olevinaan finaalitason seura, mutta ei ole kahta vakituista huoltajaa. Ja siinä ei varmastikaan puhuta mistään isosta palkasta.
Sitäkö asiaa kapteenisto sitten oli sinne ylemmäs vienyt, jos kerran siitä sai yksi lähteä?
En tiedä, mutta voisihan se hyvinkin olla ainakin yksi aiheista. Täytyyhän siinä pelaajienkin olla aika hämmentyneitä, oli sitten uusi tai vanha pelaaja joukkueessa, että seurajohto ramppaa kopissa sekaantumassa, kävellään valmentajien yli, siellähän vietiin ne läppäritkin pois, kuten tiedetään. Ja jos ei huoltokaan välttämättä ehdi tehdä kaikkea mitä tarvittaisiin, jos on puuttunut käsipareja. Tätä kautta se kaikki heijastuu jo ihan konkreettisesti sinne pelaajienkin työoloihin. Ei se nyt maailmaa kaada, mutta eihän se ole sen tason toimintaa, mitä olettaisi.
Just just. Toimiko tämä all in -yhtälö nyt sitten vain niin pitkään, kun menestys toi yleisöä ja yritysmyynti rahaa? Tässähän on nyt silti isossa kuvassa ristiriitaista, että joukkue on menestynyt ja Lätkäseuran liikevaihto on nostettu ihan uudelle tasolle viime vuosina. Vaikka eihän liikevaihdon kasvattaminen tarkoita, että kannattavuus paranisi.
Niitä mitaleja ei tietenkään kukaan vie pois, Konttori myöntää. Vaikka pienestä niillekin pääsy oli molemmilla kerroilla kiinni. Yrityspuolelle on panostettu, siellä on enemmän porukkaa kuin aiemmin, ja varmaan ovat aika hyvin saaneet sitä myyntiä tehtyäkin, kun on ollut hyvä tuote, tai siis voittava joukkue.
Silti, yhden näkökulman tekisi vielä mieli nostaa tähän, Konttori lisää.
Minkä?
Noh, tiedä sitten kuinka tosissaan Nupe on sitä omistustaan pois kaupitellut, mutta tiedän henkilöitä, jotka olisivat valmiina Lätkäseuraan sijoittamaankin. Se koko homma vain klikkaa Nupesta, kun ei hänelle haluta maksaa.
Oho, siis sijoittajia ostamaan osan seurasta?
Niin, mutta se ei nyt vaan taida nykyisellään edetä. Ja kyllä tuo minusta sitä kaipaisi, että omistus pitäisi jakautua useammalle. Nupessa on paljon hyviä puolia, on hyvä puhumaan ja kova tekemään töitä, mutta tuosta varoiteltiin jo aikoinaan, että se kaikki ei saisi kasaantua yhdelle miehelle.
No joo, siitä olen samaa mieltä. Ei varmaan tarvitse pidemmälti perustella edes sitä. En kylläkään olisi uskonut tuota kaupittelua, kun kerran ote seuran toiminnasta on niin vahva. Luulisi, että jos on luopumassa, niin jättäytyisi pikemminkin sivummalle?
Niin… Tietysti jos ei luota muihin, niin pitäähän se tehdä itse. Onhan se tosi, että herra on tehnyt paljon töitä. Tosin se myös määrää oman palkkansa, vaikka ei ole sitä operatiivista roolia firmassa, eikä ole mikään ihan pieni palkka se. Lätkäseuran tapauksessa voidaan puhua monikossa toimitusjohtajat. Se on ainakin 250 000 euroa yhteensä vuodessa. Ja mistä muualta saat itsellesi varman kovan liksan, ja vielä tyttärille työpaikat kaupan päälle? Että kun ajatellaan, että herra on pistänyt rahaa tuohon, niin kyllä se vähän taitaa sieltä ottaakin.
Kuuntelen hiljaa, ristiriitaisin ajatuksin Konttorin selostusta.
Kyllähän tietysti hyvästä työstä sietää maksaakin, alan pohtia ääneen. Huippuvalmentajat vaikka, kannattaa niistä maksaa. Se on sitten eri asia, että onko tämän ”patruunan” vaikutus tämän ”tehtaan” johdossa sillä tavalla niin plusmerkkistä, että se on sen kaiken väärti. Ja vielä jos kerran on olemassa ostajia ottamaan sitä omistusta, ja ehkä vahvistamaan seuran taloutta. Kohtahan se nähdään, mikä pommi tästä tilikaudesta seuralle tulee.
Kohta nähdään juu. Niin raa’alta kuin se kuulostaakin, niin voihan se olla, että tässä tarvitaan sellainen syväkyykkäys, että pannaan lappu luukulle, ja uusi lähtö jollain vähän laajemmalla omistajapohjalla. Sellaisella kuin on joskus aikoinaan ollutkin, sellaiseksi se rakenne pitäisi saada. Nyt tämä alkaa olla toimistoltaan perheyritys, ja hallituksessa taitaa olla Nupe-faneja. Vähitellen on nyt sitten suututettu aika monet seuran ympäriltä, ja sisältäkin. Jos vaikka mietitään, että jäädytetäänkö joku pelipaita, niin ei siellä ole sellaisia rakenteita, että yhdessä päätettäisiin ja käytäisiin vuoropuhelua. Olisi kaikin puolin parempi, että valta ja tekeminen olisi useammissa käsissä.
One man show. Pelastaja vai uhkaaja? No, tämä tältä erää.
Palataan!
Seuraa ja saa blogin tuoreimmat päivitykset Facebookissa ja Instagramissa, tai jätä kommentti alla olevaan laatikkoon. Tai haluatko itse kertoa jotakin? Ota yhteys sähköpostilla: kiekkoaktivisti@gmail.com
Tarinan aiemmat osat
LUKU 1: Raastepöydästä voi aloittaa
LUKU 2: Märkäkorvapuusti
LUKU 3: Lelun laatikko
LUKU 4: Juhamatti vs. Juhamatti
LUKU 5: Syksyllä yhtä ja keväällä kolmatta
LUKU 6: Positiivisesti ohjelmoitu
LUKU 7: Setä-Sami
LUKU 8: Nesteen nurkkapöytä