LUKU 17: Köyhällä ei ole varaa halpaan

Huhtikuun aurinko jo paistaa tietokoneen näyttöön. Huhtikuun 2025. Pyyhin kädellä pölyä näytöltä, jotta näkisin jotain.

Tässä sitä nyt sitten ollaan, liigakarsinnoissa, Jii sanoo tällä kertaa videoyhteyden toisessa päässä.

Niinpä. Karsinnoissa. On sellainen outo tunne. Vähän niin kuin oli keväällä 2011. Kevättä 2000 en onneksi muista juurikaan.

Liigassa pelataan nyt 2000-luvulla karsintoja seitsemättä kertaa. Siellä on kolmetoista joukkuetta, jotka eivät ole tänä aikana liigajoukkueena luisuneet karsintoihin kertaakaan. Lahden Lätkäseuralle vuorossa on nyt kolmannet karsinnat, joissa liigapaikkaa yritetään puolustaa. Kerran vuosikymmenessä se näköjään on meidän kohtalo.

Palaamme vielä viime viikonkin tapahtumiin, ja huomaan Jiin hihittelevän.

No, mitä?

En tiedä, naurattaa vaan. Tai siis vituttaa. Vituttaa ja naurattaa. Nuo toimiston touhut taas.

Niin, miten se lipsahtikaan taas laittomuuksien puolelle ihan yksinkertainen myyntitapahtuma.

Katastrofaalisen kauden huipentuessa usko on ollut koetuksella yhdellä jos toisellakin. Sitä osattiin ehkä odottaa, että Lätkäseuran dynaaminen hinnoittelu voi olla kevään korvalla taas erityisen dynaamista. Jos pelataan täydessä hallissa 2–4 kotiottelua, on näillä hinnoilla tulossa pääsylipuista 400–800 tuhannen euron potti. Kertooko se vain silmittömästä ahneudesta vai myös tämän kauden taloudellisten tappioiden mittaluokasta?

Tai ehkä Lätkäseuran toimistolla ei vain ajatella mitään. Tekijät tekevät. Tekee vain eikä kysele turhia, tai mieti mitä mieltä muut ovat. Siihen ilmeisesti perustuivat myös Nupen jättimäiset vaalimainokset hallin seinillä. Kun laittoi ne sinne vain, niin ne ehtivät olla näkyvillä pari viikkoa.

Samaa tekemisen meininkiä esiintyi, kun kausikorttilaisilta kysyttiin halusta jatkaa asiakkuuttaan pudotuspeleihin tai playouteihin. Karsinnoista ei puhuttu mitään, saati niiden hinnoista, mikä tulisi tietenkin kauppaa tehdessä ilmoittaa, jos lakia noudatettaisiin. Hupsista. Karsintojen lipunmyynti aloitettiin jo samalla kun kausikorttilaiset ihmettelivät, että ovatkohan heidän kausikorttinsa voimassa karsintoihin. Hupsista kakkonen.

Toissa viikolla GDPR-asetus, viime viikolla kuluttajansuojalaki. Nämä asiat Jiitä vituttavat ja naurattavat samaan aikaan, otaksun. Sen lisäksi että itse jääkiekko on ollut viime aikoina karmaisevaa katsottavaa.

Niin, siis mua ei haittaa yhtään, että helsinkiläiset saavat alennuksen. Mua haittaa se miten meitä kohdellaan, Jii sanoo.

Se varsinainen paska lensikin tuulettimeen, kun ilmeni, että helsinkiläiset katsojat pääsevät karsintapeleihin alle puoleen hintaan, samalla kun tämän kauden läpi kärsineet lahtelaiset maksavat finaalitason hintaa lipuistaan.

Kun turkoosin kannattajat kysyivät seuralta jonkinlaista lippukiintiötä näihin peleihin, millä varmistettaisiin sitä vahvaa kannatusta, ettei helsinkiläiset täytä koko hallia, niin vastaus toimistolta oli lyhyesti ”Ei onnistu”. Eikä mitään perusteluja. Kaksi narria meinasi päästä halliin halvemmalla kuin yksi turkoosi, ja se stadilaisten 500 pääsylipun kiintiö on paljon suurempi kuin mitä olisi tarvinnut edes antaa, Jii purkaa.

Lätkäseura taiteilee koko ajan ihan siinä rajoilla, että valmiiksi pettynyt ja halutonta joukkuetta katselemaan joutunut yleisö ja erityisesti kannattajaryhmänsä alkaisi toden teolla kääntämään seuralle selkäänsä karsintojen aikana.

Nythän tässä varmaan tulee sitä keskustelua, että finaaleissa joukkuetta ja seuraa tuettiin, että eikö nyt sitten enää heikolla hetkellä. Mutta onko tämä enää jokin heikko hetki, vai aivan totaalisesti pieleen perseilty kokonainen jääkiekkokausi, jossa paska on lähtenyt valumaan seuran johdosta alaspäin aivan kaikille tasoille, ja sitä vyöryä ei näköjään pysäytä enää mikään, Jii jatkaa.

Onneksi kaikki huumori ei vielä ole mennyt. Huvitamme toisiamme ajatuksella, että olikohan seuran ajatuksena laittaa kaikki pääsyliput karsintoihin alkaen 38,50 euroa. Ja käviköhän niin, että viestinnän kämmäilyn myötä kausikorttilaisten hinnat olikin pakko jäädyttää playoutien tasolle alkaen 11 euroa. Jos näin on, niin puolivahingossa saatettiin tehdä kädenojennus yleisölle, mutta samaan aikaan osaamattomuus on yhä kroonistuvaa sorttia.

Toivon todella, että siellä on edes ne pelaajien palkat nyt maksettu, kuten on julkisuuteen luvattu. Puolipakolla jatkettu kautta runkosarjan jälkeen, kärvistelet noissa playouteissa ja karsinnoissa, ja jos siinä on vielä sukset ristissä seurajohdon kanssa rahasta, niin eihän siitä tule mitään. Siinä alkaa olla vähän turha syyttää enää hirveästi pelaajiakaan, Jii sanoo.

Nyökkäilen kuunnellessani, ja alitajuntani solmii taas pari johtolanganpäätä yhteen.

Hei muuten, se tapaus Jesse. Tuli vain mieleen, kun tässä on nyt kaivattu nälkäisiä ja logolle pelaavia pelaajia. Nupehan sanoi silloin siellä tammikuun kannattajatapaamisessa, että Jessen neuvonantaja oli käskenyt häntä lähtemään kotikaupungista muualle asumaan, ennen kuin on valmis siirtymään Jenkkeihin. Ja niinhän se lähti, Hämeenlinnaan. Sitten kuitenkin Jatkoajassa joku kirjoitteli, että Jesselle oli Lahdesta tarjottu ihan juniorisopimusta. Jos näin tosiaan on, niin on siinäkin taas pieni ristiriita. Tää ”junnu” teki kuitenkin 44 pistettä melkeinpä yhtä rupuisessa joukkueessa tällä kaudella.

Joo, mäkin taisin lukea sen viestin. Ja voihan olla, että jos oli 30 tonnia ensin tarjottu, ja oli vain agentti halunnut olla asiallinen, ja keksineet fiksun selityksen. Ja totuushan se onkin, että on muualle mentävä, jos ei täällä ollut aikomusta maksaa enempää, Jii päättelee.

No näinhän se on. Nyt kelpaisi tuollainen pelaaja, kun on nähnyt, minkälaista velttoilua tuo Lätkäseuran pelaaminen on ollut. Siis tässähän näkyy nyt kaikessa, mitä menestys ja raha monesti tuovat urheilussa mukanaan. Palkkapyynnit nousevat, mutta laatu ei välttämättä nouse perässä. Pahimmillaan jos teet takapainoisen sopimuksen vanhalle pelaajalle, niin sen suorituskyky heikkenee samalla kun palkka nousee. Seuraan hankittavat pelaajat tietävät, että nyt tuolta voi pyytää vähän ekstraa, kun vetävät kolmen miljoonan budjetilla sen entisen kahden millin sijaan. Yhä useamman pelaajan motiivi on raha tai kuviteltu menestyminen, eikä oman osaamisensa todistaminen ja pomppaaminen urallaan uudelle tasolle.

No, noin kun sen sanoo, niin tottahan tuo taitaa olla. Onhan tätä samaa ilmiötä ollut ennenkin muualla, ainakin Turussa, Raumalla, Espoossa, Jii pohtii.

Ja tavallaan kalliiksihan tulee muuten sekin, jos lupaavimmat pelaajat siirtyvät muualle, ja vasta sieltä NHL:ään. Siitä lähtee heti sen 60 tonnia kasvattajakorvauksesta pois, joka menee sille toiselle seuralle. Menetät sen yleisön nuoren suosikin, hyvän hinta-laatusuhteen pelillisen panoksen, ja vielä osan NHL-korvauksesta, ajattelen ääneen.

Mmm, Jii mutisee.

Emil. Sekin vielä.

Mitä, Jii höristää korviaan.

Emil lähti kanssa Hämeenlinnaan silloin. Mulla on joku mielikuva, että juttelin Emilin faijan kanssa Lahden keskustassa vuosia sitten, aika lailla niihin aikoihin, kun se pelasi Hämeenlinnassa. Juteltiin jostain työasioista, mutta sitten keskustelu siirtyi lätkään. Siitä jäi mieleen vain se, että heidän mielestään Lätkäseuran tarjous oli ollut niin huono, että olivat valinneet siirtyä muualle. Ja Nupehan valmensi silloin täällä. Siis Nupe, maalivahtien valmentajavelho. Ainakin entinen sellainen. Tavallaan Emil seurasi Nupen jalanjälkiä Hämeenlinnaan, mutta torjui siellä tittelin, jota Lahdessa ei olla vieläkään voitettu. Suomen mestaruuden.

Ähäkutti.

No joo, näitä tapauksia nyt on varmasti joka seuralla, aina aika ajoin joku kuvittelee ansaitsevansa enemmän kuin joku muu. Mutta kyllähän se kiinnostaisi tietää, miksi ei ole muka varaa pitää näitä omia helmiä joukkueessa, mutta on varaa hankkia kaikenlaista muuta, vaikka vedetään taloudellisesti ihan veitsi kurkulla. Ja miten pelaajia tai katsojia kohdellaan, Jii toteaa.

Kunhan nyt pysyttäisiin ensin Liigassa. On meillä siihen riittävät pelaajat ja yleisön tuki, jos vain tämän katastrofin uhreja kaiken tämän jälkeen kiinnostaa.

Niin on.

Seuraava luku: Politiikkaa ja prostituutiota

Seuraa ja saa blogin tuoreimmat päivitykset Facebookissa ja Instagramissa, tai jätä kommentti alla olevaan laatikkoon. Tai haluatko itse kertoa jotakin? Ota yhteys sähköpostilla: kiekkoaktivisti@gmail.com

Tarinan aiemmat osat

Esipuhe

LUKU 1: Raastepöydästä voi aloittaa

LUKU 2: Märkäkorvapuusti

LUKU 3: Lelun laatikko

LUKU 4: Juhamatti vs. Juhamatti

LUKU 5: Syksyllä yhtä ja keväällä kolmatta

LUKU 6: Positiivisesti ohjelmoitu

LUKU 7: Setä-Sami

LUKU 8: Nesteen nurkkapöytä

LUKU 9: Kun yksi silta rakentuu, toinen jo palaa

LUKU 10: Pelastajan hintalappu