LUKU 8: Nesteen nurkkapöytä

Helmikuinen päivä on märkä ja harmaa, kun laitan takin tuolin selkänojalle ja istuudun kulmapöytään. Vastapäätä minua Konttori tekee samoin.

Olemme Kariston Nesteellä, huoltoasemalla. Urheilussa on ennenkin tapahtunut isoja asioita huoltoasemilla. Legendan mukaan oululaisen pesäpallon ulkopelikuvioita suunniteltiin 1990-luvulla Nesteen pöydässä asiantuntijajoukon kesken. Sotkamossa pallot toisinaan vierivät kakkospesän takana sijaitsevan Nesteen pihaan asti. Ala-Tikkurilan Shelliltä löytyi se lääkärinlaukku.

Nyt olemme tosin vain juttelemassa Lahden Lätkäseurasta. Konttoriin tiivistyvät nähdyt ja kuullut asiat lähes viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Ylikin. Meillä ei ole lääkärin laukkua, mutta on sanainen arkku, jonka Konttori nyt avaa.

Itse laitan nauhurin päälle. Ole hyvä.

Itsellä on lähinnä sellainen surullinen olo, Konttori aloittaa. Tai tuntuma siitä, että kaikki on vedetty vessanpöntöstä alas. Vaikka on varmasti luotu jotain uutta ja hyvääkin.

Kuuntelen alkua ja samaistun siltä osin, että se mitä olen jo kulissien takaa ehtinyt kuulemaan, ei ole enää se Lahden Lätkäseura, johon tutustuin ja opin tuntemaan jo viime vuosituhannen puolella. Se että on kasvettu suurseuraksi, ainakin hetkellisesti, siinä ei ole mitään vikaa, mutta kun samalla on unohdettu kaikki tyyli ja tavat, joilla olisi hyvä toimia, jotka olisivat aidosti kestävää ja niiden arvojen mukaista, joista samaan aikaan paasataan. Ja nyt puhun 25 vuotta kausikortin ostaneena kannattajana, enkä kyynisenä toimittajana.

Juttelemme pelistä, taloudesta, jääkiekkoyhteisöstä, brändistä. Ja Nupesta. Eihän Lätkäseurasta voi jutella puhumatta hänestä, johon kaikki tiet johtavat. Muistan jo vuosia sitten kuulleeni, että Lätkäseuran kulisseissa olisi ainekset elokuvaan tai kirjaan. No, jotain sen tapaistahan olen tässä kuin joutsenlauluna kirjoittamassa.

Muistat varmaan, minkälainen Nupe oli maalivahtina, Konttori sanoo aasinsiltaa rakennellen.

Muistanhan minä, ehdin nähdä livenä.

Hänen edessään pelanneet puolustajat tiesivät, että jos omiin meni maali, ja Nupe ei ollut kunnolla nähnyt kiekkoa, niin tuli kiire pois maalin edustalta ennen kuin tulee mailasta, Konttori jatkaa. No sitten kun Nupesta tuli valmentaja, hänellä on ollut tapana sanoa, että on maalivahdin homma nähdä se kiekko ja torjua se. Hänellä on kahdet kasvot, kahdet puheet, ja tuo esimerkki kertoo vähän siitä luonteesta, Konttori sanoo.

Mietin hetken, ja mieleeni palautuu jääkiekkoanalyytikon terävä havainto samasta aiheesta. Nuori maalivahti-Nupe oli ennen kaikkea kapinallinen. Katujätkä, työväenluokan itseoppinut sankari. Mitähän se nuori Nupe, maalivahti-Nupe, olisi tuumannut siitä, jos pukukoppiin olisi joku seurajohtaja Harri tai Harry tullut kravatti löysällä ja paidannapit kireällä huutamaan? Varmaan niin tapahtuikin. Sitä samaa hän nyt tekee seuran omistajan roolissa.

Paitsi nyt ei, kun on Samin kanssa sovittu, Konttori tokaisee, jatkaa: Kunnes tulee muutama tappio ja seuran kassa pysyy tyhjänä, niin sitten todennäköisesti palataan taas entiseen sekoiluun.

Niin, aika naiiviahan se olisi olettaa, että yhtäkkiä kaikki muuttuisi, ehätän pohtimaan ääneen, kunnes Konttori jatkaa:

Ylipäätään ärsyttää vastuunpakoilu. Mistään ei haluta ottaa itse sitä vastuuta. Aina on kaikki vika jossain muualla, ja tarkoitan nyt koko Lätkäseuran johtoporrasta.

Konttori alkaa lämmetä.

Olen miettinyt, että onko pahempaa Nupen poukkoilu, vai se, että ihmiset, joilla olisi mandaatti vaikuttaa, esimerkiksi yhtiön hallitus, vähintään he ovat hiljaa ja siten mielestäni hyväksyvät sen toiminnan. Fiksuna pitämiäni ihmisiä. Veikkaan, että siellä on turhautunutta porukkaa, mutta se mua niinku hämmentää, että kukaan ei vain tee mitään. Teikäläinen on nyt suunnilleen ainoa, joka… Konttori hakee hetken sanojaan: Olen tyytyväisenä seurannut, ne on kaikki ihan totta, mitä olet kirjoittanut. Juttelen pelaajien kanssa, ja yhteistyökumppanien, eikä ole sellaista viikkoa, ettei joku soita ja avaudu niistä asioista. Se on surullista kuultavaa.

Kuuntelen Konttoria suurella mielenkiinnolla, ja muistan seurassa työskennelleiden kiittävät palautteet siitä, että vihdoin asioista kirjoitetaan. Alan silti olla jo vähän kärsimätönkin vatvottuani näitä asioita jo kuukauden päivät. Mistä asioista? Mitä sellaista siellä on tapahtunut, että se tällä tavalla muhii jossain pinnan alla?

No, kertoohan sekin jo jotain, että nyt siellä on ilmeisesti ainakin kolmas henkilö toimistolta sairauslomalla muutaman vuoden sisään. Ja nimenomaan siitä syystä, minkälainen työpaikka se on, eikä siksi, että olisi taittanut ranteensa Messilässä, Konttori toteaa.

Jatkan Konttorin toteamusta pohtimalla ääneen, että takavuosina Lahden Lätkäseura oli paikka, jossa tehtiin kymmenen vuoden työuria, ja pidempiäkin. En koe, että nykypäivän työelämässä olisi oleellista pysyä samoissa tehtävissä vuosikymmeniä, mutta ainakin se kertoi siitä, että kiekkoseuran toimistolla viihdyttiin töissä kauan. Se on jotain sellaista, joka on muuttunut.  

Itse asiassa, Konttori jatkaa, se on muuttunut tässä viimeisen viiden vuoden aikana. Siihen astihan Nupe oli ensisijaisesti valmentaja. Sitten tuli korona, Nupesta toimitusjohtaja ja se kesä 2020 taisi mennä aika lujaa, ja tuli se taksikeissi. Eihän se todellisuudessa jäänyt pois toiminnasta, siis sillä tavalla kuin julkisuuteen on annettu ymmärtää ainakaan kovin pitkäksi aikaa, vaan sitten se toimistolla sekoilu alkoi voimistua. Sitten on tullut niitä sairauslomia, tosi raju vaihtuvuus henkilöstössä, osa ei ole kestänyt vuottakaan siinä.

Nyt sieltä ovat kaikki Nupen vastavoimat operatiiviselta puolelta poistuneet, ja vain nyökyttelijät ovat jäljellä. Siksi jälki on nyt tämän näköistä. Nupe käyttää osaa muista vain kilpenään. Osa ei varmaan vaan edes välitä. Menee vain kuin sahalle töihin, ja toivoo että päivä sujuisi jotenkin, ja palkka tulisi kuun lopussa, Konttori latoo menemään.

Hassua kun mainitsit sahan, vastaan. Olin aikoinaan eräällä päijäthämäläisellä sahalla töissä, jossa tehtaan patruuna kävi aika ajoin huutamassa sahureille, että vittu kun ette ymmärrä sahaamisesta mitään. Sahurit sitten keskenään naureskelivat, että aina se tulee täydenkuun jälkeen huutamaan. Vanhan liiton meininkiä.

Mitähän noi pelaajat mahtaa tästä kaikesta miettiä, tai miten kokevat sen?

Kyllähän ne selän takana hymyilee ja nauraa, ja osa varmaan pelkääkin. Olen itse kuullut, että ne ovat keskenään joskus pohtineet, että tuo kaveri on psykoosissa. Siis pelaajat pukukopissa keskenään pohtineet. Ei se mitään uskottavuutta noilla toimillaan siellä saa. Varmaanhan hän hakee, että on se patruuna, joka tulee kertomaan, että puoli milliä ja se on teidän vika, Konttori summaa.

Ja nythän taisi joukkueen kapteeni saada lähteä, kun oli erään toisen pitkäaikaisen pelaajan kanssa tuonut epäkohtia esiin.

Odotahan. Haen santsikupin, niin jatketaan sitten.

Seuraa ja saa blogin tuoreimmat päivitykset Facebookissa ja Instagramissa, tai jätä kommentti alla olevaan laatikkoon. Tai haluatko itse kertoa jotakin? Ota yhteys sähköpostilla: kiekkoaktivisti@gmail.com

Tarinan aiemmat osat

Esipuhe

LUKU 1: Raastepöydästä voi aloittaa

LUKU 2: Märkäkorvapuusti

LUKU 3: Lelun laatikko

LUKU 4: Juhamatti vs. Juhamatti

LUKU 5: Syksyllä yhtä ja keväällä kolmatta

LUKU 6: Positiivisesti ohjelmoitu

LUKU 7: Setä-Sami