Oliko haukkuminen ja tavaroiden heittely tämän kauden vastine darts-turnaukselle?

“Toisella erätauolla sitten haukuttiin kaikki mahdollinen ja heiteltiin tavaroita ja huudettiin ja riehuttiin, ja joukkue vastasi siihen aika hemmetin hienosti, ja pelattiin tosi hyvä kolmas erä.”

Näin kuvaili Pelicansin päävalmentaja Juhamatti Yli-Junnila viime lauantain KalPa-kotiottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa tilanteesta, jonka jälkeen joukkue on nyt neljää sarjapistettä rikkaampi voitettuaan sekä KalPan että Tapparan varsinaisen peliajan jälkeen.

Kahdenkin ottelun voittaminen peräkkäin on ollut tällä kaudella niin harvaa herkkua, että tällä viikolla on tarjolla yksi niistä vähistä oljenkorsista kauden suunnan kääntämiseen. Tänään vieraissa Ässät ja huomenna kotona HPK: 4–6 pistettä tästä otteluparista voisi jo rakentaa alkua suuremmallekin muutokselle.

Varmasti uuden valmennusryhmän on ollut myös vaikeaa myydä ajatuksiaan ja persooniaan joukkueelle Niemelän ja kaiken sen menestyksen jälkeen.

Viime talvenahan Pelicansin kurssi kääntyi niin kutsutusta darts-turnauksesta, jossa varmaan kriisipalaverinkin tunnelmaa oli. Vielä sitäkin seurasi kotitappio SaiPalle ja Ryan Laschin hetkellinen penkittäminen, kunnes kurssi kääntyi.

Kenties Yli-Junnilan sanavalinnoissa oli liioittelua, mutta jostain sekin kertoo, että “haukutaan, heitellään tavaroita ja huudetaan”. Tommi Niemelään verrattuna tietysti kaikki lätkävalmentajat vaikuttavat kulmikkailta persoonilta, mutta Niemelän mukaan silloin darts-illassa “juteltiin meille tärkeistä asioista”.

Pientä koulukuntaeroa on siis havaittavissa. Jos kovaäänistä riehumista oli tähän asti pantattu, niin hyvä, mutta Yli-Junnilan kuvaama episodi ei kuulosta kovin kauaskantoiselta tavalta johtaa. Varmasti herättelyä jo tarvittiinkin, mutta on se kumma, ellei joukkue syttynyt tai saatu syttymään lauantain kotiotteluun tilanteessa, jossa Pelicans edelleen on. Ja olisiko nyt kumpaakaan ottelua voitettu ilman Patrik Bartosakin liekehtimistä maalilla?

Eli vaikka nyt näyttää jo Pelicansin kannalta vähän paremmalta, niin edelleen parantaa pitää ja paljon. Sellaista perushyvää ja kestävää tasoa ei ole löytynyt, mistä olen syksyn aikana keskustellut monen ihmisen kanssa. Jotain täytyy olla pielessä valmennuksen ja joukkueen välillä, jos peliote jatkuvasti kirpoilee otteluiden sisälläkin, ei sytytä lauantain kotiotteluihin ja pelaajat harhailevat heikolla itseluottamuksella. Kuitenkin puolet pelaajista pelasi viime keväänä rinta rottingilla elämänsä jääkiekkoa.

Varmasti uuden valmennusryhmän on ollut myös vaikeaa myydä ajatuksiaan ja persooniaan joukkueelle Niemelän ja kaiken sen menestyksen jälkeen. Ovatko pelaajat haistaneet, että nämä uudet esihenkilöt eivät ehkä olekaan ihan yhtä varmoja ja osaavia kuin ne edelliset? Lisäksi on valmennusryhmän oma sopeutuminen keskenään, mistä kirjoitin taannoin.

Tilanne on loppujen lopuksi ollut aika herkkä ja siihen vaikuttavia muuttujia paljon, mutta nyt kauden puolivälissä tulosta pitäisi jo alkaa tulla, mikäli tekemisessä ollaan oikeilla jäljillä. Jos asiat on yhdessä sovittu, sitouduttu ja hyvin opetettu, niin silloin voi vaatia. Mutta jos yhteistyössä on kitkaa tai luottamuspulaa, niin kovin montaa kertaa valmentaja ei voi joukkueelle räyhätä “vanhan liiton tyyliin”. Se voi toimia kolmannen erän, mutta heijastua myöhemmin uusina ongelmina.

Nyt aletaan olla jo siinä vaiheessa kautta, että joistakin näistä orastavista oljenkorsista Pelicansin on tartuttava kiinni. Keväästä ei tarvitse ennustaa kovin pitkää, jos pudotuspeleihin startataan sijalta kaksitoista.

Silti pysyn kannassani: Mennään näillä ja pyritään vahvistamaan joukkuetta vielä hyökkääjällä jos mahdollista.

Seuraa ja saa blogin tuoreimmat päivitykset Facebookissa ja Instagramissa, tai jätä kommentti alla olevaan laatikkoon.