Palataanpa vielä Pelicansin melko tuoreen valmennusryhmän taustoihin. Juhamatti Yli-Junnila on nyt päässyt alkuun ensimmäisellä päävalmentajakaudellaan ammattilaisjoukkueessa. Tapparan organisaatiosta saapunut apuvalmentaja Jussi Taipale on ylipäätään ensimmäistä kauttaan Liigassa. Tony Virta heistä eniten jääkiekkomaailmaa nähneenä valmentaa Liigassa toista vuotta oltuaan aiemmin mm. KHL:ssä ja Mestiksessä.
Yli-Junnilan apuna on myös tuttu maalivahtivalmentaja Toni Pasuri, mutta valmennusryhmänä nelikko oli kauden alkaessa varsin uusi ja edeltäjiään vaatimattomampi liigatasolla.
Syksyllä 2020 Yli-Junnilaa vähän matkaa kokeneempi ja meritoituneempi Tommi Niemelä aloitti valmennusryhmänsä kanssa vaiherikkaan matkansa Pelicansissa. Taipaleen tilalla oli tuolloin toinen juniorisarjat läpi valmentanut Jussi Silander, joka oli ollut kolme kautta apuvalmentajana Sveitsin pääsarjassa. Virran “ex-pelaajan paikalla” puolestaan oli Jesse Welling, joka oli valmentanut Liigassa liki 10 vuotta putkeen, tuoden myös jatkumoa Pelicansin edelliseltä kaudelta. Ainoa yhdistävä tekijä oli tällöinkin Pasuri.
Nämä haasteet ovat niitä syitä, joiden vuoksi olen suhtautunut varauksin Pelicansin tähän kauteen ja suurten satsausten riskitasoon.
On tietysti melko mahdotonta verrata tilannetta, joista nämä kaksi nelikkoa työnsä aloittavat. Niemelä lähti ehkä hivenen paremmalla valmennusryhmällä nostamaan joukkuetta pohjalta, johon Ville Niemisen katastrofiprojekti oli Pelicansin pudottanut. Yli-Junnila puolestaan jatkaa Niemelän huippujoukkueen kanssa ja resurssit ovat paremmat, mutta miten joukkuetta ja peliä valmennuksellisesti käsitellään, ratkaisee ihan yhtä paljon.
Ei puhuta suurista eroista osaamisessa, mutta Niemelänkin tiimikin sai vasta kolmantena kautena puristettua joukkueesta maksimaalisen suorituksen irti.

Pelicansin alkukauden kaavassa hyvää ottelua on tuntunut seuraavan huono, ja sen jälkeen jotain siltä väliltä. Viisi voittoa 15 ottelusta on yhtä kuin joka kolmas. Jopa se voi riittää Liigan uudessa sarjajärjestelmässä, jossa paikkoja pudotuspeleihin jaetaan kuin koulun liikuntapäivässä tsempparitikkareita.
Mutta eihän Pelicans lähtenyt hakemaan lohdutuspalkintoa, vaan paikkaa jopa neljän parhaan joukossa, jopa finaaleissa.
Sitä varten pitäisi ensin päästä eroon ailahtelevaisuudesta. Pelicans on suoriutunut loistavasti esimerkiksi Tapparaa ja HIFK:ta vastaan. Itse asiassa kolme Pelicansin kuudesta voitosta on tullut Liigan kärkikaksikolta.
Heti seuraavassa ottelussa ei kuitenkaan tiedä, luisteleeko kaukaloon pelin päällä kaksinkamppailuja voittava vai pari potkua jäljessä ihmettelevä Pelicans. Tai saatetaan ryhdistäytyä erän verran, kunnes ote taas irtoaa.
Puhutaanhan Yli-Junnilan nelikossa varmasti samaa kieltä pelistä? Tehdäänhän oikeat johtopäätökset pelissä havaittavista ongelmakohdista ja niitä korjaavista harjoitteista? Aistitaanko pelaajien päivän vireystila ja valmistellaanko joukkue sen mukaisesti hyvin jokaiseen otteluun? Osataanhan käsitellä pelaajia, joista eliitti tietää kuuluvansa ykköskentälliseen, jotkut janoavat lisää peliaikaa, toiset totuttelevat Liigaan, ja moni vertaa siihen, miten Niemelän aikana tehtiin.
Nämä haasteet ovat niitä syitä, joiden vuoksi olen suhtautunut varauksin Pelicansin tähän kauteen ja suurten satsausten riskitasoon. Parin viime kevään optimismi ei välttämättä ole enää tämän talven realismia.
Kaikki edellä mainittu ei välttämättä tarkoita, että Yli-Junnilan nelikko tekisi asioita väärin, mutta siihen voi mennä oma aikansa, että parhaat toimenpiteet löydetään ja kunnianhimoinen pelitapa saadaan juurrutettua.
Pisteiden valossa ei vieläkään ole suuren suurta hätää, mutta tästä 1/3-voittotahdista pitäisi marraskuun aikana pystyä parantamaan siihen, että voitetaan kaksi kolmesta ottelusta.

Seuraa ja saa blogin tuoreimmat päivitykset Facebookissa ja Instagramissa, tai jätä kommentti alla olevaan laatikkoon.
Tuskin näkee joulua Pelicans valmennuksessa jotain siitä puuttuu
Näin voi toki pahimmillaan olla, jos Pelicans on sijoilla 13-15 vielä joulunakin. Pelicans on pitkään kasvattanut Yli-Junnilasta päävalmentajaa, joten luulenpa, että häntä kohtaan ollaan kärsivällisiä nytkin. Mielestäni se olisi ihan järkevääkin.
Aina pitää myös miettiä sitä, että mitä sillä valmentajan vaihtamisella voitetaan, ja olisiko sopivia korvaavia päävalmentajia tarjolla.