Näinä syksyn viikkoina neuvottelut ensi kauden pelaajasopimuksista käyvät jo kuumina. Joukkueilla on käynnissä loputon jahti harvoista hyvistä pelaajista, joista rikkaimmat seurat kuorivat parhaat päältä. Se on markkinoiden logiikka.
Pelaajat puolestaan jahtaavat Suomen mestaruutta ja palkankorotusta, osa tässä järjestyksessä ja osa päinvastaisessa. Harvoille heistä kuitenkaan tarjoutuu realistista mahdollisuutta menestyä ja voittaa mestaruutta. Moni tahkoaa keskinkertaisissa joukkueissa vuodesta toiseen. Tätä dilemmaa käsittelin Leevi Tukiaisen uranäkymiä käsitelleessä kirjoituksessa.
Voisiko tätä markkinoiden valtaa kuitenkin vastustaa jollakin keinolla?
Yrittäkää pysyä kärryillä, seuraavaksi mennään vähän kokeilevampaan ajatteluun.
Otetaan esimerkkiseuraksi vaikkapa Porin Ässät, keskikastiin asemoitunut joukkue, joka on hieman neuvottomana viime vuodet seurannut vierestä muiden kaltaistensa seurojen paremmuutta. Sovitaan kahden vuoden projektista, johon kutsutaan mukaan hyviä pelaajia, jotka eivät vielä ammattilaisurallaan ole seurajoukkueessa voittaneet mestaruutta.
Sitten tullaan rahaan. Pelaajista kunkin pitäisi tinkiä noin 30 prosenttia oletetusta markkina-arvostaan.
Se on paha rasti, mutta tällainen kokoonpano liigapelaajista voitaisiin esimerkiksi koota:
Simon Hjalmarsson – Nate Schnarr – Cameron Hillis
Petrus Palmu – Juuso Mäenpää – Joachim Rohdin
Aleksi Klemetti – Antti Kalapudas – Pekka Jormakka
Roope Talaja – Antti Tyrväinen – Eemil Erholtz
Max Lindroth – Jakob Stenqvist
Anton Mylläri – Atro Leppänen
Lasse Lappalainen – Kasper Puutio
Niklas Rubin
Miroslav Svoboda
Siinä eivät ole välttämättä Liigan parhaat, mutta rooleihinsa sopivat pelaajat, jotka eivät toistaiseksi urallaan ole voittaneet seurajoukkueessa mitään merkittävää, tai sellaisesta on jo aikaa.
Lisäksi projektiin kiinnitettäisiin paras tarjolla oleva valmennusryhmä ja tukitoimet. Pelaajistoa täydennettäisiin tarvittaessa seuran omista junioreista.
Näin olisi luotu aivan uusi suurpeluri Liigan kärkipään taisteluun.
No, joku voi vängätä siitä, olisiko tämä joukkue siltikään Liigan mestariainesta Tapparaa vastaan. Se väittely ei ollut tämän ajatusleikin pointti, vaan ajatus siitä, että unohdettaisiin hetkeksi palkankorotukset ja oma tarve loistaa jämäjoukkueen ykkösketjussa, ja lähdettäisiin osaksi yhdessä rakennettua huippujoukkuetta.
Mestaruuden voittaminen vaatisi tältäkin joukkueelta aivan nappionnistumista. Projektiin sitoutuneet henkilöt saisivat kuitenkin normaaliin markkinatilanteeseen verrattuna vähintään yhtä hyvän ellei paremman mahdollisuuden todistaa osaamisensa ja ponnahtaa vielä kovempiin liigoihin suuremmille tienesteille – tai lopettaa uransa kaksi ikimuistoista menestyskautta rikkaampana.
Seuraa ja saa blogin tuoreimmat päivitykset Facebookissa ja Instagramissa, tai jätä kommentti alla olevaan laatikkoon.