Antti Pennanen on kulkenut HPK:ssa keväällä 2019 voitetun Suomen mestaruuden jälkeen kovasta paikasta kovaan paikkaan. Oltuaan jo siihen mennessä Leijonien apuvalmentajana, oli seuraava askel sinänsä looginen siirtymä Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentajaksi.
Pikkuleijonat saalisti Pennasen johtamana MM-pronssia ja hopeaa. Kokonaisuutena näytti siltä, ettei Pennasen menestys HPK:ssa jäisi vain tähdenlennoksi, vaan kyseessä olisi selkeästi uusi, erilaisissa olosuhteissa menestyvä, suomalainen huippuvalmentaja.
Mitä Pennaselle on tapahtunut sen jälkeen, on kuitenkin asettanut hänen asemansa vaakalaudalle.
On vaikuttanut siltä, että Pennanen tarvitsisi nyt pikemminkin tietynlaisen itsensä resetoinnin ja uuden alun, ei mitään valmentajauran kliimaksia.
Tampereen Ilves päätti 5.10.2022 erottaa päävalmentajansa Jouko Myrrän Liigan kakkossijalta. Tilalle värvättiin Pennanen murtamaan Ilveksen suoranaista kirousta ja tuomaan seuralle kaivatun liigamestaruuden. Tilanne oli varmasti erittäin paineistettu uudella Nokia Arenalla ja Tapparan ikeen alla.
Seurasi fiasko. Vuorollaan niin Pelicans kuin KalPa lopettivat pudotuspeleissä lyhyeen Ilveksen mestaruusjahdin. Joukkueen kompastellessa pelitapansa kanssa Pennasen olemus kiristyi ja katse lasittui tämän mumistessa selityksiä lehdistötilaisuuksissa. Kättelytkin jäivät lopulta viimeisen ottelun jälkeen skandaalimaisesti väliin.
Moinen olemus oli todella outoa ja hämmentävää varsinkin tietäen sen, että Pennanen on valmentamisen ohella opiskellut terapeutiksi ja tarjonnut palveluitaan asiakkaille. Valmentajaolemus näytti siltä, että nimenomaan Pennaselle olisi tarpeen terapia, jossa hän on julkisesti myöntänytkin käyneensä vuosien saatossa. Hyvä niin, se ei ole mikään häpeä, vaan kannustettava ratkaisu.
On vaikuttanut siltä, että Pennanen tarvitsisi nyt pikemminkin tietynlaisen itsensä resetoinnin ja uuden alun, ei mitään valmentajauran kliimaksia. Uuden suunnan hakemiselle voisi olla paras tilanne vaikkapa jonkin vähemmän huomiota saavan seurajoukkueen tai nuorten maajoukkueen peräsimessä. Se ei ehkä nostaisi Pennasen markkina-arvoa tässä hetkessä, mutta voisi pohjustaa tulevaisuutta paremmin.
Päällimmäisenä tulee mieleen, että haksahtiko Pennanen jääkiekon kannalta liian syvälle psykologiaan. Olen taipuvainen sille kannalle, että päävalmentajuus on jokaisen osa-alueensa sopivaa hallintaa, mistä kirjoitin Juhamatti Yli-Junnilaa koskeneessa artikkelissa.
Toisin sanoen mikromanagerointi jollakin osa-alueella on pois niistä muista.
Vaihtoehtoiset skenaariot ovat kuitenkin jossittelua. Pennanen oli Leijonien päävalmentajaksi erittäin potentiaalinen ellei paras ehdokas. Se on suomalaisen urheilun todennäköisesti vaativin valmentajapesti, ja kenties Pennasen omakin pitkäaikainen unelma. Ei Jääkiekkoliitostakaan välttämättä usein kysellä, jos kerran kieltäytyy.
Leijonien kannalta on syytä toivoa, että tehtävään on ryhtynyt se vanha mutta viisastunut lätkävalmentaja-Pennanen, eikä itseään haeskeleva terapeutti-Pennanen.
Pennanen todisti jo HPK:ssa, että hänellä on ne kaikki tarvittavat valmentajataidot, joita edellä mainitussa artikkelissa listasin. Voihan olla, että maajoukkueen satunnaisempiin turnauksiin perustuva arki on Pennaselle sopivampi kuin seurajoukkueen, jossa hän on mitä ilmeisimmin ajanut itsensä jollakin tapaa loppuun.
Edessä on tänä talvena uusi neljän maan NHL-pelaajien tähdittämä turnaus, ja keväällä tietenkin MM-kisat. Reilun vuoden päästä odottavat Olympialaiset Cortina d’Ampezzossa. Pysyykö Pennanen ihmisenä kasassa siinä tulikokeessa, johon Leijonien päävalmentajana joutuu?
Siitä on Ilveksessä nähdyn perusteella syytä olla vähän huolissaan.
Seuraa ja saa blogin tuoreimmat päivitykset Facebookissa ja Instagramissa, tai jätä kommentti alla olevaan laatikkoon.